Ilmoitus voimassa
Rodun Pomeranian kasvattajat läheltäsi
Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.
Sopivatko pomeranianit perhekoiriksi ja tulevatko ne toimeen lasten kanssa?
Ne voivat olla hyviä perhekoiria, mutta pienen kokonsa ja hauraan rakenteensa vuoksi ne sopivat parhaiten koteihin, joissa lapset osaavat käsitellä koiria hellävaraisesti. Monet niistä nauttivat leikkimisestä ja perheen arkeen osallistumisesta, mutta yhdessäoloa on tärkeää valvoa kovakouraisen käsittelyn ja tapaturmien ehkäisemiseksi.
Kuinka paljon liikuntaa pomeranian oikeasti tarvitsee päivittäin?
Pienestä koostaan huolimatta ne ovat aktiivisia ja tarvitsevat yleensä päivittäin kaksi lyhyttä kävelylenkkiä sekä leikkihetkiä. Aivojumppa, kuten koulutusleikit, on yhtä tärkeää kuin liikunta, sillä ne ovat valppaita ja nopeita oppimaan ja voivat tylsistyessään muuttua äänekkäiksi tai levottomiksi.
Haukkuvatko pomeranianit paljon, ja voiko haukkumista hillitä?
Ne ovat luonnostaan haukkuherkkiä vahtikoiria ja haukkuvat herkästi uusille äänille, ihmisille tai eläimille. Varhain aloitettu koulutus, jossa palkitaan hiljaa olemisesta, sekä riittävä liikunta ja aivotyöskentely voivat vähentää häiritsevää haukkumista merkittävästi, mutta ne eivät poista koiran luontaista valppautta.
Millaista hoitoa pomeranianin kaksinkertainen turkki vaatii?
Niiden paksu, kaksinkertainen turkki on harjattava useita kertoja viikossa takkuuntumisen ehkäisemiseksi, erityisesti kaulan alueelta, korvien takaa ja takapäästä. Ammattitrimmaus muutaman kuukauden välein auttaa pitämään turkin siistinä. Turkin ajamista hyvin lyhyeksi ei yleensä suositella, sillä se voi vahingoittaa turkin rakennetta ja häiritä sen kasvua.
Ovatko pomeranianit alttiita tietyille terveysongelmille?
Niillä on erityisen suuri riski sairastua hammassairauksiin, polvilumpion sijoiltaanmenoon, henkitorven kasaanpainumiseen ja tiettyihin silmäsairauksiin. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset, hyvä hampaiden hoito ja huolellinen painonhallinta auttavat vähentämään näiden yleisten vaivojen haittoja.
Sopiiko pomeranian hyvin kerrostaloasuntoon?
Pienen kokonsa ja kohtuullisen liikunnantarpeensa ansiosta ne sopivat hyvin kerrostaloasuntoon, kunhan haukkuminen pidetään hallinnassa. Ne tarvitsevat päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä sisätiloissa ja johdonmukaista koulutusta, jotta niiden vahtimisvietti ei aiheuta ristiriitoja naapureiden kanssa.
Kuinka hauras pomeranian on, ja mitä omistajien tulisi varoa?
Niillä on hento luusto, ja ne voivat loukkaantua helposti pudotessaan, hypätessään huonekaluilta tai kovakouraisen käsittelyn seurauksena. Omistajien tulisi valvoa niiden kanssakäymistä lasten ja suurempien koirien kanssa, käyttää ulkoillessa valjaita kaulapannan sijaan ja noudattaa varovaisuutta portaissa ja liukkailla lattioilla.
Millainen pomeranian on yleensä luonteeltaan vieraiden ihmisten ja muiden koirien seurassa?
Ne ovat yleensä rohkeita ja uteliaita, mutta suhtautuvat toisinaan hieman epäluuloisesti vieraisiin ja ilmoittavat tulijoista usein haukkumalla. Muiden koirien seurassa ne saattavat käyttäytyä pelottomasti pienestä koostaan huolimatta, joten varhainen sosiaalistaminen on tärkeää itsevarmuuden ja hyvien käytöstapojen kehittymiselle.
Lähteekö pomeranianeista paljon karvaa, ja onko niillä voimakas karvanlähtökausi?
Niistä lähtee karvaa ympäri vuoden, ja monilla karvanlähtö runsastuu vuodenaikojen vaihtuessa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Säännöllinen harjaus ja tiheä imurointi auttavat pitämään irtokarvat kurissa, mutta vähän karvaa irrottavaa rotua etsivälle turkki voi olla arjessa hankala.
Onko pomeranianeja helppo kouluttaa ja opettaa sisäsiisteiksi?
Ne ovat älykkäitä ja yleensä innokkaita oppimaan, joten perustottelevaisuuden opettaminen onnistuu varsin hyvin positiivisin menetelmin. Sisäsiistiksi opettaminen voi vaatia kärsivällisyyttä pienen virtsarakon vuoksi, joten säännöllinen päivärytmi, tiheät ulkoilukerrat ja joskus myös sisälle järjestetty tarpeidentekopaikka ovat avuksi.