Rodun Pieni portugalinpodengo kasvattajat läheltäsi

Ne ovat yleensä vilkkaita, valppaita ja omaa perhettään kohtaan helliä, ja ne kiintyvät usein erityisen läheisesti yhteen tai kahteen ihmiseen. Vieraita kohtaan ne ovat tavallisesti pikemminkin pidättyväisiä ja tarkkaavaisia kuin avoimen ystävällisiä, mutta varhain ja hyvin sosiaalistettuina niiden ei pitäisi olla pelokkaita tai aggressiivisia.

Pienestä koostaan huolimatta ne ovat aitoja metsästyskoiria ja tarvitsevat enemmän liikuntaa kuin monet kääpiörodut. Varaudu vähintään yhteen tai kahteen reippaaseen kävelylenkkiin sekä aktiiviseen leikkiin tai hajutyöskentelyyn joka päivä. Lisäksi ne tarvitsevat säännöllisesti mahdollisuuksia juosta turvallisesti vapaana aidatulla alueella.

Ne voivat sopeutua hyvin kerrostaloasumiseen, kunhan ne saavat säännöllisesti riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Niiden keskikokoinen koko ja yleensä siisti käytös sisätiloissa helpottavat arkea. Valppautensa vuoksi ne saattavat kuitenkin haukkua rappukäytävästä kuuluville äänille, joten koulutus ja haukkumisen hallinta ovat tärkeitä.

Rotua pidetään yleisesti melko terveenä ja pitkäikäisenä, mutta vastuulliset kasvattajat tutkituttavat koiransa muun muassa polvilumpion sijoiltaanmenon ja silmäsairauksien varalta. Pienen koon vuoksi myös hampaiden hoito on tärkeää. Monien muiden aktiivisten koirien tavoin ne hyötyvät painonhallinnasta, joka auttaa suojaamaan niveliä.

Sileä turkki tarvitsee vain pikaisen harjauksen kerran viikossa, jotta irtokarvat poistuvat ja iho pysyy terveenä. Karkeakarvainen turkki vaatii säännöllisempää harjausta ja ajoittaista nyppimistä, jotta sen rakenne säilyy eikä turkki takkuunnu. Molempien turkkityyppien hoitokustannukset ovat kuitenkin pienet moniin muihin pieniin koirarotuihin verrattuna.

Koska kyseessä on alkukantainen, kanien metsästykseen käytetty rotu, sen edustajilla on voimakas saalistusvietti, joka voi tehdä yhteiselosta pienten lemmikkien kanssa haastavaa. Jotkut yksilöt tulevat rauhallisesti toimeen kissojen kanssa, jos ne kasvavat yhdessä ja niiden yhteiseloa valvotaan tarkasti. Rotua ei kuitenkaan yleensä suositella koteihin, joissa pienet eläimet, kuten kanit tai jyrsijät, liikkuvat vapaina.

Ne ovat älykkäitä ja oppivat nopeasti, mutta voivat olla itsenäisiä ja keskittyä herkästi hajuihin, mikä saattaa turhauttaa aloittelevaa koiranomistajaa. Kärsivällinen omistaja, joka käyttää positiivisia koulutusmenetelmiä ja nauttii työskentelystä eloisan, toisinaan itsepäisen ajokoiran kanssa, voi pärjätä niiden kanssa erinomaisesti. Ne eivät kuitenkaan ole helpoin valinta ihmiselle, joka toivoo hyvin tottelevaista ja miellyttämishaluista koiraa.

Ne on jalostettu valppaiksi metsästys- ja vahtikoiriksi, joten uusista näkö- ja äänihavainnoista ilmoittaminen haukkumalla on niille luontaista. Kaupunkiympäristössä tai seinänaapurien kanssa asuttaessa häiritsevää haukkumista voi ehkäistä opettamalla koiralle jo pentuna luotettavan ”hiljaa”-käskyn, tarjoamalla riittävästi liikuntaa ja ehkäisemällä tylsistymistä.

Hajutyöskentely sopii niiden luontaisiin taipumuksiin, ja yksinkertaisimmillaan se voi olla herkkujen tai lelujen piilottamista niiden etsittäväksi. Lyhyet koulutushetket, aktivointilelut ruokailussa ja vaihtelevat lenkkireitit tarjoavat niiden vilkkaalle mielelle tekemistä ja vähentävät tylsistymisestä johtuvaa kaivamista, haukkumista ja karkailuyrityksiä.

Ne ovat yleensä itsenäisempiä kuin jotkin pienet seurakoirarodut, mutta saattavat alkaa haukkua tai tuhota paikkoja, jos ne eivät saa tarpeeksi liikuntaa ja joutuvat säännöllisesti olemaan yksin pitkiä aikoja. Asteittainen yksinolon harjoittelu, aktivointilelut ja ennakoitava päivärytmi auttavat. Monet viihtyvät parhaiten kodissa, jossa joku on paikalla ainakin osan päivästä.