Ilmoitus voimassa
Rodun Papillon kasvattajat läheltäsi
Papillon on pieni ja elegantti kääpiökoira, jolla on suuret, perhosmaiset korvat, hieno ja silkkinen kirjava turkki sekä komea hapsuhäntä. Se on vilkas, älykäs ja helposti koulutettava koira, joka nauttii liikunnasta ja aivotyöstä ja on valpas vahtikoira. Sen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja se elää usein 15–19-vuotiaaksi.
Sopivatko papillonit perhekoiriksi ja miten ne yleensä käyttäytyvät kotona?
Ne ovat yleensä kiintyviä, valppaita ja ihmisläheisiä, ja monet viihtyvät omistajansa lähellä pitkin päivää. Kotona ne ovat tavallisesti iloisia ja leikkisiä, mutta ne voivat reagoida herkästi äänensävyihin ja kovakouraiseen käsittelyyn. Siksi ne viihtyvät parhaiten perheessä, jossa niitä kohdellaan lempeästi ja kunnioittavasti.
Kuinka paljon liikuntaa papillon oikeastaan tarvitsee pienestä koostaan huolimatta?
Pienestä koostaan huolimatta tämä rotu on varsin aktiivinen ja tarvitsee vähintään 45–60 minuuttia monipuolista liikuntaa ja muuta tekemistä päivän mittaan. Lyhyet lenkit yhdistettynä leikkiin, koulutusleikkeihin tai koiraurheiluun riittävät yleensä pitämään sekä kehon että mielen tyytyväisinä.
Lähteekö papilloneista paljon karvaa, ja millaista turkinhoitoa ne tarvitsevat?
Niillä on silkkinen, pohjavillaton turkki, josta lähtee karvaa kohtalaisesti ympäri vuoden. Turkki ei kuitenkaan yleensä takkuunnu pahasti, kun sen harjaa muutaman kerran viikossa. Säännöllinen harjaus, pesu silloin tällöin sekä tassujen ja takapään karvojen huolellinen siistiminen yleensä riittävät, sillä rodun turkkia ei tavallisesti leikata lyhyeksi.
Ovatko papillonit hauraita siron luustonsa vuoksi?
Niiden jalat ovat suurempiin rotuihin verrattuna melko hennot, ja ne voivat loukkaantua hypätessään korkeilta huonekaluilta tai pudotessaan sylistä. Kun niitä käsitellään varoen, huonekaluille kulkemiseen käytetään portaita tai ramppeja ja lasten kanssa olemista valvotaan tarkasti, useimmat voivat elää aktiivista elämää ilman vammoja.
Mille terveysongelmille papillonit ovat alttiita?
Yleisiä terveysongelmia ovat polvilumpion sijoiltaanmeno, hammassairaudet, tietyt silmäsairaudet ja toisinaan sydänongelmat, kuten hiippaläpän sairaus. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset, varhain aloitettu hampaiden hoito ja vastuullisten kasvattajien teettämät terveystutkimukset auttavat pienentämään riskejä ja mahdollistavat hoidon aloittamisen ajoissa, jos ongelmia ilmenee.
Ovatko papillonit äänekkäitä tai haukkuherkkiä?
Ne reagoivat herkästi ja haukkuvat usein vieraille äänille tai tulijoille. Tästä voi olla hyötyä, mutta ilman koulutusta haukkuminen voi yltyä liialliseksi. Johdonmukaiset rajat, hiljaa olemisen opettaminen käskystä ja riittävä aivojumppa auttavat pitämään haukkumisen hallinnassa.
Voiko papillon elää onnellisena kerrostaloasunnossa tai pienessä kodissa?
Ne sopeutuvat yleensä hyvin pienempiinkin koteihin, kunhan ne pääsevät päivittäin lenkille ja saavat leikkiä yhdessä omistajansa kanssa. Valppaan luonteensa vuoksi ne saattavat kuitenkin tarvita kerrostalossa erityistä harjoittelua hiljaa olemiseen, jotta naapurit eivät häiriinny.
Tulevatko papillonit hyvin toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa?
Ne voivat olla hyviä kumppaneita rauhallisille, koiriin tottuneille lapsille, jotka osaavat käsitellä pientä koiraa hellävaraisesti. Monet tulevat hyvin toimeen muiden ystävällisten koirien ja jopa kissojen kanssa, mutta pienen koon ja vilkkaan luonteen vuoksi leikkejä on tärkeää valvoa vahinkojen välttämiseksi.
Kuinka helppoa papillonin kouluttaminen on, ja sopiiko se todella koiraurheiluun?
Ne ovat yleensä älykkäitä, reagoivat herkästi ohjaukseen ja motivoituvat ruoasta tai leluista, joten niitä on helppo kouluttaa positiivisin menetelmin. Ketteryytensä, nopeutensa ja keskittymiskykynsä ansiosta ne ovat menestyneet esimerkiksi agilityssä, tottelevaisuuskokeissa ja rally-tokossa, kunhan harjoittelu pidetään hauskana ja monipuolisena.
Mitä minun tulisi tietää papillonin suurten korvien ja kasvojen karvoituksen hoidosta?
Korvien hapsukarvoihin voi kertyä likaa ja takkuja, joten niitä kannattaa harjata hellävaraisesti ja tarkistaa korvat säännöllisesti punoituksen, hajun tai roskien varalta. Kasvojen ja korvien karvoja tulee käsitellä varoen, jotta ne eivät katkeile. Silmien lähellä olevia pitkiä karvoja voi olla tarpeen leikata ajoittain varovasti, jotta ne eivät aiheuta ärsytystä.