Montenegronvuoristokoira myynnissä

Tämä on vakaa ja vakavamielinen ajokoira, joka on sisätiloissa yleensä lempeä ja rauhallinen mutta hajujälkeä seuratessaan erittäin määrätietoinen ja äänekäs. Kun se on sosiaalistettu hyvin, se voi olla perhettään kohtaan hellä, mutta se on luonteeltaan usein itsenäinen eikä yhtä miellyttämishaluinen kuin monet seurakoirarodut. Se käyttäytyy yleensä asiallisesti sitä kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa, mutta se ei ole luontainen ”lastenvahti”.

Tämä rotu on kehitetty jäljittämään riistaa vaikeakulkuisessa vuoristomaastossa, ja se tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa. Varaudu tarjoamaan sille vähintään 1,5–2 tuntia liikuntaa päivässä sekä mahdollisuuksia käyttää hajuaistiaan hajuleikeissä tai pitkillä, suunnitelmallisilla kävelylenkeillä. Jos koira ei pääse purkamaan energiaansa riittävästi, siitä voi tulla äänekäs tai levoton, tai se voi alkaa karkailla.

Se voi sopeutua pienempäänkin kotiin, jos sen suuri liikunnan ja hajutyöskentelyn tarve täytetään johdonmukaisesti, mutta useimmille omistajille tämä on haastavaa. Rodulla on voimakas metsästyshaukku ja vahva vietti seurata hajuja, mikä voi aiheuttaa ongelmia tiiviissä kaupunkiasumisessa. Turvallisesti aidattu piha ja helppo pääsy rauhallisille ulkoilualueille ovat erittäin suositeltavia.

Ne ovat älykkäitä ja ymmärtävät käskyjä hyvin, mutta metsästystaustansa vuoksi ne ovat itsenäisiä ja niiden huomio herpaantuu helposti hajujen perässä. Koulutus vaatii kärsivällisyyttä, johdonmukaisuutta ja erityisen mieluisia palkkioita kovien menetelmien sijaan. Myös ensikertalainen voi onnistua, jos on valmis käyttämään koulutukseen aikaa ja hyväksymään, että luoksetulo ja tottelevaisuus vapaana voivat jäädä haasteiksi.

Rodun koirilla on yleensä erittäin voimakas saalistusvietti, sillä rotu on kehitetty jäljittämään ja ajamaan riistaa, kuten kettuja ja jäniksiä. Jotkut yksilöt voivat elää sopuisasti kissojen tai pieneläinten kanssa, joiden seurassa ne ovat kasvaneet, mutta valvonta ja huolellinen tutustuttaminen ovat välttämättömiä. Hyvin sosiaalistetutkin koirat saattavat silti lähteä ulkona vieraiden luonnoneläinten perään.

Rotua pidetään yleisesti melko terveenä käyttökoirarotuna, mutta sen terveydestä on saatavilla vain vähän yksityiskohtaista tietoa pienen populaation vuoksi. Mahdollisia terveysongelmia ovat luppakorvien altistamat korvatulehdukset, nivelvaivat, kuten lonkkaniveldysplasia, sekä metsästyksessä sattuvat vammat. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset sekä koiran pitäminen hoikkana ja hyväkuntoisena ovat tärkeitä ennaltaehkäiseviä toimia.

Lyhyt ja tiheä turkki on helppohoitoinen, ja yleensä viikoittainen harjaus riittää poistamaan irtokarvat ja lian. Karvanlähtöaikoina tiheämmästä harjauksesta on hyötyä. Korvien hoito on tärkeää tulehdusriskin vähentämiseksi etenkin koirilla, jotka metsästävät tai uivat usein.

Useimmilla yksilöillä on voimakas jäljestysvietti, ja ne saattavat jättää luoksetulokutsun huomiotta löydettyään kiinnostavan hajun. Monet omistajat suosivat turvallisesti aidattuja alueita, pitkää liinaa tai jäljestystä sen sijaan, että antaisivat koiran liikkua täysin vapaana. Varhain aloitettu luoksetulon harjoittelu auttaa, mutta on järkevää varautua siihen, että jonkinasteinen metsästysvietti säilyy.

Ne on jalostettu ilmoittamaan metsästäjille havainnoistaan selkeällä, kauas kantavalla äänellä, ja monet niistä haukkuvat tai ulvovat innostuessaan tai saadessaan vainun. Pientaloalueella ääntely voi helposti häiritä naapureita, jos sitä ei pidetä hallinnassa. Riittävä liikunta, virikkeet ja hiljeneminen käskystä voivat vähentää ääntelyä, mutta harvoin poistaa sitä kokonaan.

Tämä rotu sopii parhaiten aktiivisille ihmisille, jotka nauttivat pitkistä kävelylenkeistä, vaeltamisesta tai ohjatusta hajutyöskentelystä ja voivat tarjota koiralle runsaasti ulkoilua. Se sopii hyvin omistajille, jotka arvostavat työkoiran itsenäisyyttä eivätkä odota jatkuvaa tottelevaisuutta. Useimmille rodun yksilöille turvallisesti aidattu piha sekä rauhallinen koti, jossa on selkeät rutiinit, ovat tärkeitä.