¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
Meksikonkarvatonkoira on Meksikosta kotoisin oleva alkukantainen koirarotu, josta on kolme kokomuunnosta sekä karvaton ja karvainen muunnos. Molemmat karvamuunnokset kuuluvat samaan rotuun, ja niiden perusrakenteen ja luonteen tulisi olla samanlaiset. Tärkeimmät erot ovat karvapeitteessä ja hampaistossa.
- Alkuperämaa: Meksiko
- Roturyhmä: Ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- Pieni: säkäkorkeus 25–35 cm
- Keskikokoinen: säkäkorkeus 36–45 cm
- Suuri: säkäkorkeus 46–60 cm; rotumääritelmä sallii näyttelyarvostelussa enintään 62 cm:n säkäkorkeuden erityisen laadukkaille yksilöille
- Karvamuunnokset: karvaton tai kauttaaltaan lyhytkarvainen
- Käyttötarkoitus: pääasiassa seurakoira; keskikokoisella ja suurella muunnoksella on taustaa myös vahtikoirina
- Tyypilliset piirteet: rauhallinen, valpas ja älykäs, toisinaan pidättyväinen vieraita kohtaan
Ruotsissa pentu rekisteröidään aluksi suuremman vanhempansa mukaiseen kokomuunnokseen. Lopullinen koko määritetään näyttelyssä tehtävällä mittauksella koiran täytettyä 15 kuukautta. Kasvattajalta kannattaakin kysyä, minkä kokoisiksi lähisukulaiset ovat kasvaneet, eikä katsoa vain pennun ensimmäiseen rekisteröintiin merkittyä kokoa.
¶Ulkonäkö ja karvapeite
Meksikonkarvattomankoiran tulee olla hoikka, vahva ja sopusuhtainen, ei hento eikä raskas. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja näiden suhde on noin 10:9. Pitkät raajat, tilava rintakehä ja siro häntä antavat rodulle selkeän, urheilullisen olemuksen. Korvat ovat suuret ja koiran ollessa tarkkaavainen pystyt. Levossa häntä riippuu hieman kaartuvana. Liikkeessä se voi kohota kaarelle, mutta sen ei tulisi kiertyä tiukasti selän päälle.
Karvattoman muunnoksen rungossa ei ole lainkaan tai juuri lainkaan karvaa. Päässä ja niskassa sekä käpälissä ja hännänpäässä voi olla hieman lyhyttä, karkeaa karvaa. Ihon tulee olla sileä ja pehmeä. Se tuntuu usein lämpimämmältä kuin karvaisen koiran iho, koska lämpö vapautuu suoraan iholta, mutta ruumiinlämpö on sama kuin muillakin koirilla.
Karvaisella muunnoksella on koko kehossaan lyhyt, tiivis ja sileä karvapeite, yleensä ilman pohjavillaa. Vatsassa ja takaraajojen sisäpinnoilla karva voi olla harvempaa. Turkki on tavallisesti helppohoitoinen, mutta myös karvaisen koiran iho, korvat, kynnet ja hampaat on tarkistettava säännöllisesti.
Rotumääritelmässä suositaan tummia, yksivärisiä koiria, mutta värikirjoon kuuluvat musta, harmaan eri sävyt, punertava, maksanruskea, pronssi ja vaalea. Myös laikukkaita koiria esiintyy. Ulkonäkö voi siis vaihdella huomattavasti niin yksilöiden kuin karvattoman ja karvaisen muunnoksen välillä.
Hampaisto on merkittävä ero karvamuunnosten välillä. Monilta karvattomilta koirilta puuttuu hampaita, tai niiden hampaat ovat kiertyneitä, sillä karvattomuus on läheisesti yhteydessä hampaiston kehitykseen. Tämä on muunnoksen tunnettu ominaisuus, eikä se välttämättä kerro huonosta hoidosta. Karvaisella muunnoksella puolestaan tulee olla täydellinen, normaalisti kehittynyt hampaisto. Molempien suu ja hampaat on tarkistettava säännöllisesti yksilöllisen hammastilanteen mukaan.
¶Luonne ja persoonallisuus
Meksikonkarvatontakoiraa kuvataan rauhalliseksi, iloiseksi, tarkkaavaiseksi ja älykkääksi, mutta se on usein myös selvästi itsenäinen. Se voi kiintyä perheeseensä syvästi hakeutumatta silti automaattisesti kaikkien tapaamiensa ihmisten seuraan. Pidättyväisyys vieraita kohtaan kuuluu rodun ihanneluonteeseen, mutta voimakas pelokkuus tai aggressiivisuus ei.
Tämä ero on arjessa tärkeä. Itsevarma mutta pidättyväinen koira saattaa ensin tarkkailla vierasta ja hyväksyä tämän läsnäolon haluamatta tervehtiä. Koira, joka jähmettyy, joutuu paniikkiin tai uhkailee, tarvitsee enemmän etäisyyttä ja huolellisesti suunniteltua harjoittelua. Älä pakota koiraa kontaktiin tehdäksesi siitä ”sosiaalisen”. Anna sen sen sijaan tarkkailla tilannetta sopivalta etäisyydeltä ja palkitse rauhallisista valinnoista.
Keskikokoista ja suurta muunnosta on perinteisesti käytetty vahtikoirina. Tämä voi näkyä äänien, liikkeen ja vieraiden tarkkailuna. Rodun ei kuitenkaan tulisi haukkua ilman hyvää syytä tai hakeutua yhteenottoihin. Yksilön ilmoitusherkkyyteen vaikuttavat perimä, ympäristö ja se, millaisia seurauksia käytöksellä on kotona.
Rodun sisällä on huomattavaa vaihtelua sosiaalisuudessa, aktiivisuudessa ja itsenäisyydessä. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun vanhemmat tai muita aikuisia lähisukulaisia. Kiinnitä huomiota siihen, miten ne palautuvat yllättävistä tilanteista, suhtautuvat käsittelyyn ja käyttäytyvät vieraan ihmisen tullessa paikalle. Tämä kertoo enemmän kuin yleisluonteinen kuvaus ”rauhallinen perhekoira”.
¶Koulutus ja liikunta
Meksikonkarvatonkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä hajuaistia ja ajattelua aktivoivaa tekemistä. Kaikille kolmelle kokomuunnokselle ja jokaiselle yksilölle sopivaa luotettavaa minuuttimäärää ei kuitenkaan ole. Hyvä arki yhdistää lenkkeilyn, vapaan liikkumisen turvallisissa paikoissa, hajutyöskentelyn, lyhyet koulutushetket ja levon. Sovita kuormitus koiran ikään, kokoon, terveyteen, säähän ja kykyyn rauhoittua.
Rodulle voivat sopia esimerkiksi tottelevaisuuskoulutus, agility, tasapainoharjoitukset, jäljestys ja etsintäleikit. Tarkoitus ei ole täyttää jokaista päivää vauhdikkaalla tekemisellä, vaan antaa koiran käyttää kehoaan ja tehdä päätöksiä sopivalla vaikeustasolla. Runsaasti liikkuvallakin koiralla voi olla vaikeuksia rauhoittua, jos rauhallista olemista ei koskaan harjoitella.
Koulutus toimii parhaiten, kun se perustuu palkitsemiseen, on selkeää ja etenee sopivan pienin askelin. Itsenäiselle ja pidättyväiselle koiralle kovat ojennukset voivat olla erityisen haitallisia luottamuksen kannalta. Palkitse toivotusta käytöksestä ja lisää vaikeutta vasta, kun koira tuntee olonsa varmaksi. Aloita varhain luoksetulon, löysällä hihnalla kulkemisen, kontaktin, esineistä luopumisen ja omalle paikalle rauhoittumisen harjoittelu.
Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että se tuntee olonsa turvalliseksi erilaisten ihmisten, koirien, äänten ja alustojen parissa. Anna sen tarkkailla, valita etäisyytensä ja palautua kokemuksista. Totuta se vähitellen myös ihon, käpälien, korvien ja suun käsittelyyn. Näin tavalliset hoitotoimet ja eläinlääkärikäynnit aiheuttavat myöhemmin vähemmän stressiä.
¶Terveys
Ihon ja hampaiden hoito ovat meksikonkarvattomankoiran erityisimmät terveyteen liittyvät huomionkohteet, mutta tarpeet eroavat karvattoman ja karvaisen muunnoksen välillä. Karvattoman koiran hampaisto voi olla puutteellinen karvattomuusominaisuuden vuoksi. Pyydä kasvattajaa näyttämään pennun ja sen vanhempien hampaat ja eläinlääkäriä seuraamaan koirasi suun terveyttä. Se, että rotumääritelmä sallii hammaspuutokset, ei tarkoita, että olemassa olevat hampaat voisi jättää hoitamatta.
Paljaalta iholta puuttuu karvapeitteen antama luontainen suoja. Nuorilla koirilla voi esiintyä jonkin aikaa näppylöitä tai mustapäitä, ja ihon laatu vaihtelee yksilöittäin. Jatkuvaa kutinaa, kipua, haavaumia, eritteitä, epämiellyttävää hajua tai toistuvia tulehduksia ei kuitenkaan pidä kuitata ”rodulle normaalina”. Tällöin koira tarvitsee eläinlääkärin tutkimuksen. Vältä voimakkaita pesuaineita sekä kaavamaisia pesu- ja kosteutusrutiineja, jotka eivät sovi juuri kyseisen koiran iholle.
Vanhemmissa ruotsalaisissa rotua koskevissa asiakirjoissa kuvataan eriasteisia iho-ongelmia sekä yksittäisiä lonkka-, kyynärnivel- ja polvilumpion häiriöitä. Suuri osa tiedoista perustuu 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen koiriin ja tutkimuksiin, joten ne eivät kerro sairauksien nykyisestä yleisyydestä. Siksi on hyödyllisempää perehtyä vanhempien ja lähisukulaisten ajantasaisiin terveystietoihin kuin tukeutua yleiseen sairausluetteloon.
Kysy kasvattajalta:
- mitä iho-, hammas- ja muita terveysongelmia suvussa on esiintynyt
- mitä eläinlääkärintutkimuksia vanhemmille on tehty ja miksi juuri ne on valittu
- onko lähisukulaisilla ollut tuki- ja liikuntaelinongelmia, allergiaan viittaavia oireita, kuulo-ongelmia tai toistuvia ihotulehduksia
- miten kasvattaja seuraa pentujen terveyttä niiden kasvaessa
Vastuullinen kasvattaja osaa keskustella sekä kasvatustyönsä vahvuuksista että epävarmuustekijöistä sen sijaan, että kuvailisi rotua vain terveeksi.
¶Historia ja alkuperä
Meksikonkarvattomankoiran juuret ulottuvat Meksikossa hyvin kauas, ja rodulla on erityinen asema maan espanjalaisvalloitusta edeltävässä kulttuurihistoriassa. Rodun alkuperäinen nimi yhdistetään Xolotliin ja nahuatlin kielen koiraa tarkoittavaan sanaan. Historialliset ja arkeologiset lähteet liittävät koiran uskonnollisiin seremonioihin sekä uskomukseen, jonka mukaan se saattoi johdattaa vainajien sielut lopulliseen lepopaikkaansa.
Kaikki vanhat karvattomien koirien kuvaukset tai kirjalliset maininnat eivät kuitenkaan ole varmoja todisteita nykyisestä rodusta. Siksi on täsmällisempää puhua Meksikon ikivanhasta koiraperinnöstä kuin määrittää rodulle tarkka, useiden tuhansien vuosien ikä. Väitteet parantavista voimista kuuluvat historiallisiin uskomuksiin, eivät eläinlääketieteellisiin tosiasioihin.
Nykyaikainen järjestelmällinen jalostus kehittyi Meksikon kenneljärjestön johdolla. Järjestö on käyttänyt meksikonkarvatontakoiraa tunnuksessaan vuodesta 1940. Rotu saapui Ruotsiin vuonna 1983, jolloin se rekisteröitiin nimellä Mexican Hairless Dog. Ruotsissa on käytetty alkuperäistä nimeä Xoloitzcuintle vuodesta 2016 lähtien.
Karvainen muunnos on ajoittain jäänyt karvattoman varjoon, mutta se on rodun virallinen osa. Nykyisissä ruotsalaisissa arvosteluohjeissa todetaan, että karvaisia ja karvattomia koiria tulee arvostaa tasavertaisesti kummankin karvamuunnoksen omien vaatimusten mukaisesti.
¶Arki rodun kanssa
Meksikonkarvatonkoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, kun arki vastaa yksilön tarpeita seuran, tekemisen, rauhallisen tutustuttamisen ja säältä suojautumisen suhteen. Kerrostaloasuminen ei itsessään ole este. Tärkeämpää on, että koira pääsee säännöllisesti ulos, osaa rauhoittua sisällä ja saa koulutusta, jotta valppaus ei muutu häiritseväksi haukkumiseksi talossa, jossa äänet kantautuvat helposti asunnosta toiseen.
Karvaton muunnos tarvitsee voimakkaassa auringonpaisteessa, kylmässä, sateessa ja tuulessa enemmän apua kuin suojaavan turkin omaava koira. Sovita ulkoilun kesto lämpötilaan, auringonpaisteeseen, tuuleen, ihon väriin ja koiran yksilöllisiin tarpeisiin. Varjo ja vaatteet voivat tarjota fyysistä suojaa, kun taas ihotuotteet on valittava yksilöllisesti, mieluiten eläinlääkärin neuvojen perusteella. Vaatteiden tulee istua mukavasti, eivätkä ne saa hangata tai aiheuttaa uusia iho-ongelmia. Karvaisen muunnoksen luontainen suoja on parempi, mutta sillä ei yleensä ole pohjavillaa, joten senkin tarpeita on arvioitava sään ja aktiivisuuden mukaan.
Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee olla läsnä, ja koiralla pitää olla rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Pientä kokomuunnosta on suojeltava putoamiselta, vääränlaiselta kantamiselta ja rajuilta leikeiltä. Suurempi koira voi puolestaan kaataa pienen lapsen vahingossa. Rotu ei yksin korvaa rauhallista tutustuttamista ja aikuisen valvontaa.
Yhteiselo koirien, kissojen ja pieneläinten kanssa riippuu yksilön kokemuksista ja käyttäytymisestä. Kissan kanssa kasvanut meksikonkarvatonkoira voi elää sen kanssa oikein hyvin, mutta se ei takaa samanlaista suhtautumista ulkona juoksevaan kissaan. Pidä ensitapaamiset hallittuina, järjestä eläimille omat ruoka-, lepo- ja muut tärkeät paikat ja lopeta tilanne ennen jännityksen kasvamista. Kysy kasvattajalta, miten kyseisen suvun koirat yleensä suhtautuvat muihin eläimiin.
Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran ollessa rauhallinen ja tuntiessa olonsa turvalliseksi. Pidennä aikaa vasta, kun se pystyy pysymään rentona. Jotkut yksilöt oppivat nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat paljon enemmän aikaa ja tukea. Järjestä arki niin, ettei koira joudu säännöllisesti olemaan yksin pidempään kuin se kestää ilman stressiä.
Karvattomuus ei tee rodusta allergiavapaata. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja ihminen voi reagoida eri tavoin jopa saman pentueen koiriin. Allergisen kannattaa siksi selvittää oma tilanteensa ja viettää useita kertoja aikaa sisätiloissa juuri kyseisen koiran kanssa ennen päätöksen tekemistä.
Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa älykästä ja omanarvontuntoista koiraa ja on valmis käyttämään aikaa turvallisuuden tunnetta vahvistavaan sosiaalistamiseen, monipuoliseen tekemiseen ja yksilölliseen hoitoon. Jos etsii paljaan ihon vuoksi ennen kaikkea ”helppohoitoista” koiraa, vaarana on aliarvioida sekä ihonhoidon että koulutuksen tarve.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Ovatko meksikonkarvattomatkoirat todella karvattomia, ja onko niistä myös karvallinen muunnos?
Rotu tunnetaan parhaiten karvattomasta muunnoksestaan, jolla on sileä, vahva iho ja vain hyvin vähän karvaa tai ei karvaa lainkaan. Rodusta on myös karvallinen muunnos, jolla on lyhyt, ihonmyötäinen turkki. Molempia muunnoksia syntyy samoihin pentueisiin, ja kummastakin tunnustetaan kolme kokomuunnosta: pieni, keskikokoinen ja suuri.
Millaista ihonhoitoa karvaton xoloitzcuintle tarvitsee?
Karvattomat koirat tarvitsevat säännöllistä mutta hellävaraista ihonhoitoa. Siihen kuuluvat satunnaiset pesut miedolla, ihoa kuivattamattomalla koirashampoolla sekä säännöllinen kosteutus, jos iho on kuiva. Auringolta suojautuminen on tärkeää, joten suoraa auringonpaistetta kannattaa välttää ja paljaille ihoalueille levittää koirille turvallista aurinkovoidetta. Myös ihohuokoset voivat tukkeutua herkästi, joten omistajien tulisi välttää raskaita, öljyisiä tuotteita ja voimakasta hankaamista.
Onko xoloitzcuintle hypoallergeeninen ja sopiiko se allergikoille?
Monet koirille allergiset sietävät tätä rotua paremmin, koska sillä on vain vähän karvaa ja karvanlähtö on vähäistä. Mikään koira ei kuitenkaan ole täysin allergiaystävällinen, sillä myös hilse ja sylki sisältävät allergeeneja. Paras tapa selvittää oma allerginen reaktio on viettää aikaa rodun edustajien kanssa ennen koiran hankintapäätöstä.
Millainen xoloitzcuintli on tyypillisesti luonteeltaan perheenjäsenten ja vieraiden seurassa?
Ne ovat yleensä rauhallisia, tarkkaavaisia ja hyvin omistautuneita läheisimmilleen, ja ne kiintyvät usein erityisen vahvasti yhteen perheenjäseneen. Vieraita kohtaan ne voivat olla pidättyväisiä tai etäisiä, ja tutustuminen voi viedä aikaa. Hyvä sosiaalistaminen pennusta lähtien auttaa niitä suhtautumaan muihin itsevarmasti ja ystävällisesti sen sijaan, että ne olisivat arkoja tai ylisuojelevia.
Kuinka paljon liikuntaa xoloitzcuintle tarvitsee, ja vaihteleeko liikunnan tarve koon mukaan?
Kaikki kolme kokomuunnosta tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta isovillakoirat tarvitsevat niitä yleensä eniten. Useimmille aikuisille koirille sopii pari reipasta kävelylenkkiä sekä vapaata leikkiä tai koulutusleikkejä, kun taas aktiiviset isovillakoirat voivat nauttia pidemmistä vaelluksista tai koiraurheilusta. Koska ne ovat pohdiskelevia ja herkkiä, hajuleikkien ja tottelevaisuusharjoittelun kaltaiset virikkeet ovat yhtä tärkeitä kuin liikunta.
Sopivatko meksikonkarvattomatkoirat kerrostaloasumiseen vai tarvitsevatko ne oman pihan?
Ne sopeutuvat hyvin kerrostaloasumiseen, kunhan ne saavat riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Sisätiloissa ne ovat yleensä rauhallisia ja viihtyvät ihmistensä lähellä. Piha on hyödyksi leikeissä, mutta ei välttämätön. Niitä ei pidä jättää ulos pitkiksi ajoiksi, sillä lämpötilat ja auringolle altistuminen voivat aiheuttaa niille haittaa.
Mille terveysongelmille xoloitzcuintlet ovat alttiita erityisesti karvattomuutensa vuoksi?
Monet ovat varsin terveitä, mutta karvattomilla yksilöillä voi olla hammasongelmia, kuten puuttuvia tai epämuodostuneita hampaita. Jos ihonhoidosta ei huolehdita kunnolla, iho voi myös palaa auringossa tai ärtyä, ja siihen voi ilmestyä aknen kaltaisia näppylöitä. Kuten useimpien rotujen kohdalla, vastuulliset kasvattajat tutkituttavat jalostuskoiransa nivel- ja silmäsairauksien sekä muiden perinnöllisten sairauksien varalta riskien vähentämiseksi.
Miten xoloitzcuintlen ikivanha historia vaikuttaa sen käyttäytymiseen nykyään?
Tämä rotu kehittyi Meksikossa luonnon muovaamana, jalostamattomana maatiaisrotuna, mikä osaltaan selittää sen vahvan vahtivietin ja tarkan ympäristön havainnoinnin. Monien yksilöiden käytöksessä on edelleen melko alkukantaisia piirteitä: ne ovat harkitsevia ja itsenäisiä sekä syvästi kiintyneitä kotiinsa ja perheeseensä. Ne viihtyvät usein parhaiten rauhallisissa kodeissa, joissa arki on ennakoitavaa ja niiden herkkyys otetaan huomioon.
Tulevatko xoloitzcuintlet toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa?
Ne voivat olla helliä ja lempeitä rauhallisten, koiraa kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa, mutta kovakourainen käsittely on riskialtista niiden paljaan ihon ja herkkyyden vuoksi. On tärkeää tutustuttaa ne muihin koiriin ja lemmikkeihin jo varhain myönteisten kokemusten kautta, sillä ilman sosiaalistamista jotkut niistä voivat olla varautuneita tai reviiritietoisia. Koiran ja pienten lasten yhdessäoloa on aina valvottava molempien turvallisuuden vuoksi.
Kuinka hyvin xoloitzcuintle sietää kylmää ja kuumaa, ja millainen ilmasto sopii sille parhaiten?
Karvattomat koirat ovat herkkiä sekä kylmälle että kuumalle, koska niiltä puuttuu eristävä turkki. Kylmällä säällä ne tarvitsevat yleensä villapaidan tai takin, ja ulkoiluaikaa on rajoitettava. Kuumassa ja aurinkoisessa ilmastossa niitä on puolestaan suojattava auringonpolttamilta ja ylikuumenemiselta. Niille sopii parhaiten lauhkea ilmasto ja mahdollisuus oleskella sisätiloissa, joiden lämpötilaa voidaan säädellä.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Meksikonkarvatonkoira muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
