Rodun Mäyräkoira kasvattajat läheltäsi

Niillä on pitkä selkäranka ja lyhyet jalat, mikä lisää välilevysairauden riskiä. Riskiä voi pienentää pitämällä koiran hoikkana, välttämällä runsasta portaiden kulkemista ja korkeita hyppyjä sekä tukemalla sen selkää nostettaessa. Myös kulkuluiskien käyttäminen huonekaluille noustessa ja kohtuullinen, säännöllinen liikunta voimakkaita tärähdyksiä aiheuttavan liikunnan sijaan auttavat. Hyvästä hoidosta huolimatta joillekin yksilöille kehittyy selkävaivoja, joten lemmikkivakuutuksen ottaminen ja eläinlääkäriin hakeutuminen ajoissa ovat viisaita valintoja.

Ne ovat pieniä, mutta ne on alun perin jalostettu metsästykseen, joten useimmilla on enemmän energiaa kuin moni odottaa. Yleensä ne tarvitsevat pari reipasta lenkkiä päivässä sekä aikaa leikkiin ja nuuskimiseen – pelkkä pikainen piipahdus pihalla ei riitä. Aivotyö, kuten hajuleikit ja koulutus, on yhtä tärkeää kuin liikunta. Liiallinen liikunta pentuiässä tai pitkille juoksulenkeille pakottaminen voi rasittaa niveliä ja selkää, joten sopiva tasapaino on tärkeä.

Ne voivat olla ihania perhekoiria, mutta eivät aina sovi parhaiten perheisiin, joissa meno on kovakouraista tai meluisaa. Monet ovat hellyydenkipeitä ja leikkisiä, mutta ne eivät pidä kovakouraisesta käsittelystä ja saattavat näykkäistä, jos lapsi repii tai puristaa niitä tai jättää niiden varoitusmerkit huomiotta. Lasten ja koiran yhdessäoloa on tärkeää valvoa ja lapsille on opetettava, miten koiraa kohdellaan hellävaraisesti. Perheet, joissa kunnioitetaan koiran omaa tilaa ja otetaan huomioon sen hentous, pärjäävät tämän rodun kanssa yleensä hyvin.

Ne on jalostettu työskentelemään itsenäisesti maan alla, joten ne tekevät mielellään omat päätöksensä. Tämä voi vaikuttaa itsepäisyydeltä etenkin luoksetulon ja sisäsiisteyden harjoittelussa. Johdonmukaiset säännöt, lyhyet ja innostavat harjoitteluhetket sekä erityisen mieluisat palkkiot toimivat yleensä paremmin kuin ojentaminen. Monet oppivat erinomaisesti, kun omistaja on kärsivällinen, luova ja hyvin johdonmukainen.

Monet ovat luonnostaan haukkuherkkiä vahtikoiria, jotka haukkuvat ääniä, ohikulkijoita ja muita eläimiä. Jo pentuna opetettu hiljenemiskäsky ja haukkumista laukaisevien tilanteiden huolellinen hallinta auttavat pitämään haukkumisen kohtuullisena. Tylsistyminen ja liikunnan puute pahentavat haukkumista, joten mielekäs aivojumppa on tärkeää. Kerrostalossa tai lähellä naapureita asuvien kannattaa varautua harjoittelemaan tätä heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Sileäkarvaiset koirat ovat yleensä turkinhoidon kannalta helppohoitoisimpia, mutta niistäkin lähtee karvaa ja ne tarvitsevat säännöllistä harjausta. Pitkäkarvaiset koirat ovat usein luonteeltaan hieman pehmeämpiä ja toisinaan rauhallisempia, ja niiden turkkia on harjattava usein takkuuntumisen ehkäisemiseksi. Karkeakarvaiset ovat yleensä luonteeltaan ronskimpia ja terrierimäisempiä, ja niiden turkki vaatii nyppimistä tai leikkaamista sekä säännöllistä harjausta. Sukulinjoilla ja sosiaalistamisella on suurempi merkitys kuin karvanlaadulla, mutta karvanlaatu antaa joitakin yleisiä viitteitä luonteesta.

Pienen kokonsa ansiosta ne sopivat hyvin kerrostaloasuntoon, kunhan ne saavat riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Suurimmat haasteet ovat haukkuminen ja herkkyys rappukäytävän äänille. Hyvä äänieristys, päivittäiset lenkit ja jo varhain aloitettu totuttelu ovelta ja ikkunoista tuleviin ärsykkeisiin ovat tärkeitä. Niitä ei tulisi jättää yksin hyvin pitkien työpäivien ajaksi ilman seuraa tai taukoja yksinoloon.

Monet tulevat hyvin toimeen kissojen ja muiden koirien kanssa, kun ne kasvavat yhdessä ja ne tutustutetaan toisiinsa huolellisesti. Niillä on kuitenkin voimakas metsästysvietti, joten pienet lemmikit, kuten jyrsijät ja kanit, eivät useinkaan ole turvassa niiden seurassa. Ystävällinenkin yksilö saattaa lähteä juoksevan eläimen perään. Jos kotona on pieniä eläimiä, turvalliset aitaukset ja kohtaamisten valvonta ovat välttämättömiä.

Sileäkarvaiset koirat tarvitsevat viikoittaista harjausta, kynsien leikkausta, korvien puhdistusta ja satunnaista pesua. Pitkä- ja karkeakarvaisia koiria on harjattava useammin takkujen ehkäisemiseksi. Lisäksi ne tarvitsevat ammattilaisen tekemää turkinhoitoa, ja joidenkin karkeakarvaisten turkki on nypittävä käsin. Kaikilla karvanlaaduilla esiintyy taipumusta korvien likaantumiseen ja hammasongelmiin, joten korvien hoito ja hampaiden harjaus ovat tärkeitä. Säännöllisen turkinhoidon yhteydessä on myös hyvä tarkistaa, onko ihossa ongelmia tai patteja.

Ne elävät usein 12–16-vuotiaiksi, hyvällä hoidolla joskus pidempäänkin. Selkävaivojen lisäksi yleisiä terveysongelmia ovat lihavuus, hammassairaudet ja sydänsairaudet sekä joissakin sukulinjoissa silmäsairaudet ja epilepsia. Monet ongelmat voidaan havaita varhain, kun koira pidetään hoikkana, sille tarjotaan sopivaa ravintoa ja se viedään säännöllisesti eläinlääkärin tarkastukseen. Vastuullisen, perinnöllisiä sairauksia seulovan kasvattajan valitseminen pienentää kokonaisriskiä.