Rodun Manx kasvattajat läheltäsi

Hännättömyys johtuu luonnollisesta geenimutaatiosta, joka lyhentää selkärankaa. Se ei itsessään ole haitallista, mutta liian voimakkaana ilmenevä mutaatio voi liittyä selkärangan ongelmiin. Vastuulliset kasvattajat eivät astuta kahta täysin hännätöntä kissaa keskenään, jotta terveysriskit pysyisivät pienempinä. Monet kissat elävät normaalia elämää lyhyellä hännällä tai kokonaan ilman häntää.

Manx-oireyhtymällä tarkoitetaan hännättömyysgeeniin liittyviä selkärangan ja hermoston kehityshäiriöitä, jotka voivat aiheuttaa esimerkiksi koordinaatiovaikeuksia, suolen tai virtsarakon hallinnan ongelmia ja takaraajojen heikkoutta. Oireet ilmenevät usein jo pentuna, yleensä 4–6 kuukauden ikään mennessä. Tilan varmistamiseksi tarvitaan eläinlääkärin tutkimus ja joskus myös kuvantamistutkimuksia. Vastuulliset kasvattajat tunnistavat usein vaikeasti oireilevat pennut ja huolehtivat niiden hoidosta tai jättävät ne pois jalostuksesta.

Ne ovat yleensä hellyydenkipeitä ja ihmisrakkaita, ja ne voivat olla hyvinkin leikkisiä vielä aikuisinakin. Monet kiintyvät vahvasti suosikki-ihmiseensä ja seuraavat tätä mielellään ympäri kotia. Ne sopeutuvat yleensä hyvin sisäkissan elämään, kunhan ne saavat riittävästi seuraa, leluja ja mahdollisuuksia kiipeillä. Rauhallisen mutta valppaan luonteensa ansiosta ne sopivat koteihin, joissa on tarjolla sekä seuraa että omaa rauhaa.

Ne ovat yleensä ketteriä ja voimakkaita hyppääjiä, ja niiden aktiivisuustaso on melko korkea. Yhteiset leikkihetket, aktivointiruokintavälineet ja kiipeilytelineet auttavat pitämään ne hyvässä kunnossa ja tarjoavat virikkeitä. Lyhyet, usein toistuvat leikkihetket toimivat usein paremmin kuin pitkät ja vauhdikkaat leikkituokiot. Vahvojen takajalkojensa ansiosta ne nauttivat leikeistä, joissa pääsee hyppimään ja jahtaamaan.

Turkinhoidon tarve riippuu siitä, onko kissa lyhyt- vai pitkäkarvainen. Lyhytkarvaisille kissoille riittää yleensä viikoittainen harjaus irtokarvojen poistamiseksi, kun taas pitkäkarvaiset kannattaa harjata useita kertoja viikossa takkuuntumisen ehkäisemiseksi. Hännättömyys ei vaikuta turkinhoidon tarpeeseen, mutta takapään alue on tärkeää tarkistaa ja puhdistaa, jos turkki on paksu. Kuten kaikilla kissoilla, myös näillä kissoilla suositellaan säännöllistä kynsien leikkaamista ja hampaiden hoitoa.

Hyvin sosiaalistettuina ne ovat usein kärsivällisiä ja suvaitsevaisia, joten ne voivat sopia perheisiin, joissa lapset osaavat kohdella niitä kunnioittavasti. Monet tulevat hyvin toimeen muiden kissojen ja kissoihin ystävällisesti suhtautuvien koirien kanssa, varsinkin jos ne tutustutetaan toisiinsa vähitellen. Koska ne kiintyvät vahvasti perheeseensä, ne viihtyvät yleensä parhaiten kodeissa, joissa niitä ei jätetä täysin yksin pitkiksi ajoiksi. Kuten kaikkien rotujen kohdalla, pienten lasten ja kissan yhdessäoloa on tärkeää valvoa.

Hännättömyysgeeniin liittyvien ongelmien lisäksi niille voi kehittyä kissoille yleisiä sairauksia, kuten hammassairauksia, lihavuutta ja sydänsairauksia. Joissakin sukulinjoissa voi esiintyä tavallista enemmän alaselän nivelrikkoa, etenkin jos selkä on hyvin lyhyt. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset ja terveen painon ylläpitäminen ovat tärkeitä. Riskiä voi pienentää valitsemalla kasvattajan, joka tutkituttaa kissansa selkärangan ja hermoston ongelmien varalta.

Häntätyypeistä käytetään usein nimityksiä rumpy (ei näkyvää häntää), rumpy riser (häntänikamien muodostama pieni kohouma tai kyhmy), stumpy (lyhyt, osittainen häntä) ja longy (lähes täyspitkä häntä). Hännän pituus määräytyy sen mukaan, kuinka pitkälle lyhentynyt selkäranka ulottuu. Joissakin roturekistereissä vain tietyt häntätyypit hyväksytään näyttelyihin. Kaikkia häntätyyppejä edustavat kissat voivat olla terveitä lemmikkejä, jos niillä ei ole selkärangan epämuodostumia.

Sitä pidetään luonnollisesti kehittyneenä rotuna, joka on peräisin Mansaarelta. Hännättömyyden aiheuttava mutaatio ilmaantui saaren paikallisessa kissapopulaatiossa, ja saaren suhteellisen eristyneen sijainnin ansiosta geeni pääsi leviämään. Ajan myötä ihmiset alkoivat suosia kissojen omaleimaista ulkonäköä ja jalostaa niitä valikoivasti tämän piirteen perusteella. Nykyisissä jalostusohjelmissa pyritään säilyttämään rodun perinteinen ulkonäkö ja samalla hallitsemaan siihen liittyviä terveysriskejä.

Kysy, miten kasvattaja huomioi hännättömyysgeenin jalostuksessa ja välttääkö hän kahden täysin hännättömän kissan parittamista. Pyydä tietoa siitä, onko pennuilla ilmennyt merkkejä selkärangan tai suoliston ongelmista ja antaako kasvattaja terveystakuun. Kysy myös pentujen varhaisista eläinlääkärintarkastuksista, rokotustiedoista ja sosiaalistamisesta. Vierailu paikan päällä sekä kissojen liikkumisen ja hiekkalaatikolla käymisen tarkkailu voivat antaa hyödyllisiä viitteitä niiden terveydestä.