Rodun Lhasa apso kasvattajat läheltäsi

Tämän rodun koiria kuvaillaan usein itsevarmoiksi, itsenäisiksi ja hieman pidättyväisiksi vieraita kohtaan, mutta perheelleen ne ovat hyvin uskollisia. Monet ovat valppaita ja voivat olla kokoonsa nähden yllättävän rohkeita. Ne eivät yleensä ole ylivilkkaita sylikoiria, ja ne haluavat usein itse päättää, milloin kaipaavat huomiota. Varhainen sosiaalistaminen on tärkeää liiallisen varautuneisuuden tai reaktiivisuuden ehkäisemiseksi.

Ne voivat olla hyviä perhekoiria rauhallisissa kodeissa, joissa niitä kohdellaan kunnioittavasti, etenkin jos perheessä on vanhempia lapsia, jotka osaavat kunnioittaa koiran rajoja. Kovakourainen käsittely tai äänekäs ja arvaamaton leikki voi saada ne ahdistumaan tai näykkimään. Pienten lasten ja koiran yhdessäoloa on tärkeää valvoa tarkasti ja opettaa lapsia kohtelemaan koiraa lempeästi. Hyvin sosiaalistetut yksilöt ovat usein helliä ja omistautuneita omille perheenjäsenilleen.

Rodulla on pitkä ja tiheä kaksinkertainen turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa takkujen ja iho-ongelmien ehkäisemiseksi. Pitkäksi jätetty turkki on yleensä harjattava perusteellisesti useita kertoja viikossa sekä pestävä säännöllisesti ja kuivattava huolellisesti. Monet kotikoirien omistajat valitsevat lyhyemmän ”pentuleikkauksen” vähentääkseen päivittäistä hoitotyötä, mutta silloinkin tarvitaan säännöllistä harjausta, silmien ympäristön ja tassujen karvojen siistimistä sekä korvien hoitoa.

Niistä lähtee huomattavasti vähemmän karvaa kuin monista muista roduista, sillä suuri osa irtokarvasta jää pitkään turkkiin sen sijaan, että leviäisi ympäri kotia. Tämä voi helpottaa joidenkin allergikkojen elämää niiden kanssa, mutta mikään koira ei ole täysin allergiaton. Säännöllinen turkinhoito ja siivous auttavat vähentämään hilsettä, joka on tärkein allergiaoireiden aiheuttaja.

Useimmille riittää pari reipasta kävelylenkkiä ja leikkihetkiä sisällä tai pihalla, yhteensä noin 30–60 minuuttia aktiivista tekemistä päivässä. Ne eivät ole kestävyysurheilijoita, mutta tarvitsevat säännöllisesti sekä aivojumppaa että liikuntaa, jotta ne eivät pitkästy. Monet nauttivat koulutusleikeistä ja lyhyistä, vaihtelevista retkistä enemmän kuin pitkistä, yksitoikkoisista juoksulenkeistä. Paksun turkin vuoksi on syytä olla varovainen kovalla helteellä.

Ne ovat älykkäitä ja oppimiskykyisiä, mutta usein myös itsenäisiä ja hieman itsepäisiä. Kovat koulutusmenetelmät heikentävät helposti luottamusta ja saavat ne sulkeutumaan, kun taas rauhallinen, johdonmukainen ja palkitsemiseen perustuva koulutus toimii parhaiten. Lyhyet, vaihtelevat harjoitukset ja selkeät säännöt pennusta lähtien auttavat ehkäisemään niin sanottuun pienen koiran syndroomaan liittyvää käytöstä, kuten liiallista haukkumista tai vahtimista. Kärsivällisyys on välttämätöntä etenkin sisäsiisteyden ja luoksetulon opettelussa.

Niillä esiintyy erityisesti silmäongelmia, kuten kuivasilmäisyyttä, harmaakaihia ja etenevää verkkokalvon surkastumaa, sekä rakenteellisia ongelmia, kuten polvilumpion sijoiltaanmenoa. Myös allergioita ja iho-ongelmia voi esiintyä, etenkin jos turkkia ei hoideta asianmukaisesti. Joillekin voi kehittyä munuais- tai virtsarakko-ongelmia, kuten virtsakiviä. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset, joihin kuuluvat myös silmätutkimukset ja hammashoito, ovat tärkeitä ongelmien varhaisen havaitsemisen kannalta.

Ne sopeutuvat hyvin pieniin koteihin kokonsa ja kohtuullisen liikunnantarpeensa ansiosta, kunhan ne pääsevät päivittäin kävelylle ja saavat huomiota. Voimakas vahtimisvietti saa ne usein haukkumaan paljon, mikä voi olla ongelma tiiviissä asumisessa, ellei siihen puututa ajoissa. Äänieristys, selkeät rutiinit ja luotettavasti toimivan ”hiljaa”-vihjeen opettaminen ovat suureksi avuksi kerrostaloasumisessa.

Niitä käytettiin aikoinaan tiibetiläisissä luostareissa sisätilojen vahtikoirina, jotka ilmoittivat suuremmille vahtikoirille ja munkeille kaikesta poikkeavasta toiminnasta. Tämä tausta selittää osaltaan niiden tarkkaa kuuloa, voimakasta reviiritietoisuutta ja taipumusta haukkua uusia ääniä tai vieraita ihmisiä. Ne suhtautuvat usein kodin suojelemiseen vakavasti ja voivat olla pidättyväisiä tai epäluuloisia, kunnes kokevat voivansa luottaa ihmiseen.

Monet aikuiset koirat pärjäävät yksin kohtuullisia aikoja, kunhan ne saavat muuten riittävästi liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa. Ne ovat ihmisrakkaita, ja niille voi kehittyä yksinoloon liittyviä käytösongelmia, jos ne joutuvat säännöllisesti olemaan pitkiä aikoja erossa muista. Turvallinen tila, aktivointilelut ja ennakoitava päivärytmi auttavat, mutta parhaiten niille sopii yleensä koti, jossa joku on useammin paikalla.