Rodun Lancashirenkarjakoira kasvattajat läheltäsi

Rotu kehitettiin maatilan koiraksi kahteen tehtävään: ajamaan nautakarjaa kintereistä näykkimällä ja torjumaan tuhoeläimiä. Tämä tausta selittää sen nopeat reaktiot, voimakkaan saalistusvietin ja taipumuksen paimentaa ihmisiä tai muita lemmikkejä. Monet rodun koirat ovat yhä valppaita ja toimeliaita, ja ne voivat parhaiten, kun ne saavat selkeää ohjausta ja säännöllisesti haastetta aivoilleen.

Ne ovat yleensä rakastavia ja perheelleen omistautuneita, mutta voivat suhtautua vieraisiin varauksellisesti. Lasten kanssa ne voivat olla leikkisiä, mutta paimennusvaisto saattaa saada ne näykkimään kantapäistä tai jahtaamaan etenkin juoksevia lapsia. Varhain aloitettu koulutus, yhdessäolon valvonta ja lasten opettaminen toimimaan rauhallisesti koiran kanssa ovat tärkeitä sujuvan yhteiselon kannalta.

Pienestä koostaan huolimatta ne ovat energisiä työkoiria, jotka tarvitsevat yleensä vähintään 60–90 minuuttia liikuntaa päivässä. Liikuntaan tulisi sisältyä reippaita kävelylenkkejä ja vapaana leikkimistä turvallisella alueella sekä aivotyötä, kuten koulutusta tai hajuleikkejä. Ilman riittäviä virikkeitä ne voivat muuttua äänekkäiksi tai turhautuneiksi tai alkaa tuhota paikkoja.

Rotu on yleisesti ottaen terve, mutta sillä tunnetaan alttius muun muassa primaarille linssiluksaatiolle, collien silmäanomaliaan ja polvilumpion sijoiltaanmenolle. Joissakin sukulinjoissa voi esiintyä myös alttiutta lonkkaniveldysplasialle ja tietyille neurologisille ongelmille. Koira kannattaa hankkia kasvattajalta, joka teettää koirilleen terveystutkimuksia. Säännölliset silmä- ja ortopediset tutkimukset ovat tärkeitä, jotta mahdolliset ongelmat havaitaan ajoissa.

Ne ovat yleensä valppaita ja haukkuherkkiä, mikä juontaa juurensa niiden perinteiseen tehtävään maatilojen vahtikoirina. Haukkuminen voi yltyä liialliseksi, jos ne pitkästyvät tai saavat liian vähän liikuntaa. Johdonmukainen koulutus, hiljaisuusvihjeen opettaminen ja riittävä päivittäinen tekeminen pitävät haukkumisen yleensä hallinnassa.

Ne voivat sopeutua kerrostaloasumiseen, kunhan ne saavat joka päivä riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Niiden valpas luonne ja taipumus haukkua rappukäytävän ääniä voivat kuitenkin aiheuttaa haasteita, kun naapurit asuvat lähellä. Mahdollisuus turvalliseen ulkoiluun ja johdonmukainen koulutus ovat välttämättömiä sujuvan kaupunkielämän kannalta.

Huolellisella sosiaalistamisella monet tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa, vaikka ne voivat olla määräileviä ja yrittää paimentaa kavereitaan. Voimakkaan saalistusviettinsä vuoksi niihin ei useinkaan voi luottaa pienten lemmikkien, kuten jyrsijöiden tai kanien, seurassa. Tutustumisen tulee tapahtua valvotusti ja hallitusti, ja pieneläinten on yleensä turvallisinta asua erillään.

Niillä on lyhyt, säänkestävä kaksinkertainen turkki, jolle riittää yleensä viikoittainen harjaus irtokarvojen poistamiseksi ja ihon luonnollisen rasvan levittämiseksi tasaisesti turkkiin. Karvaa lähtee kohtalaisesti, mutta karvanlähtö voi runsastua kausittain, jolloin tiheämpi harjaus auttaa. Muuhun perushoitoon kuuluvat säännöllinen kynsien leikkaus, korvien tarkistus ja hampaiden hoito.

Niiden ruumiinrakenne on jalostuksen tulosta: tavoitteena oli matala ja ketterä koira, joka pystyi väistämään nautojen sorkkia karjaa ajaessaan. Muiden pitkäselkäisten rotujen tavoin niillä voi olla tavallista suurempi riski selän rasitusvammoihin, etenkin jos ne ovat ylipainoisia tai niiden annetaan hypätä korkealta alas. Selkärankaa auttaa suojaamaan se, että koira pidetään hoikkana ja hyväkuntoisena ja vältetään toistuvaa, voimakkaita iskuja aiheuttavaa liikuntaa.

Ne ovat älykkäitä ja oppivat nopeasti, mutta voivat olla itsenäisiä ja kokeilla rajojaan. Tavallisimpia haasteita ovat paimennusvietti, liikkuvien jalkojen näykkiminen ja haukkumalla ilmoittaminen. Johdonmukainen, palkitsemiseen perustuva koulutus, jossa niiden energia suunnataan selkeisiin tehtäviin, toimii yleensä hyvin ja auttaa ehkäisemään ongelmakäytöksen muuttumista tavaksi.