Rodun Pieni münsterinseisoja kasvattajat läheltäsi

Tämän rodun koirat ovat kotona tyypillisesti helliä ja ihmisrakkaita, mutta metsästystilanteissa erittäin innokkaita ja keskittyneitä. Ne ovat älykkäitä, yhteistyöhaluisia ja yleensä miellyttämisenhaluisia, mutta ulkona ne voivat käydä kierroksilla ja tarvitsevat selkeää ohjausta. Kun ne saavat riittävästi tekemistä sekä mielelle että keholle, ne ovat yleensä tasapainoisia ja ystävällisiä perhekoiria.

Kyseessä on urheilullinen metsästyskoirarotu, joka tarvitsee yleensä vähintään 1,5–2 tuntia liikuntaa päivässä. Siihen tulisi sisältyä vapaana juoksemista tai vauhdikasta leikkiä aina, kun se on turvallisesti mahdollista. Lyhyet kävelylenkit korttelin ympäri eivät riitä. Säännöllinen hajutyöskentely, noutaminen, metsästyskoulutus tai muu vastaava tekeminen auttaa pitämään koiran tyytyväisenä ja ehkäisee levottomuutta ja häiriökäyttäytymistä.

Rotu voi olla haastava ensikertalaiselle, joka ei ole varautunut innokkaaseen ja työintoiseen metsästyskoiraan. Motivoitunut aloittelija voi kuitenkin pärjätä, jos hän sitoutuu koulutukseen, päivittäiseen ulkoiluun ja koiran mielen aktivointiin, etenkin kasvattajan tai kouluttajan tuella. Helppohoitoista ja rauhallista seurakoiraa etsivälle jokin muu rotu on yleensä sopivampi.

Ne ovat yleensä lempeitä ja kärsivällisiä niitä kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa, etenkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä lasten kanssa. Monet tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa, mutta pienet lemmikit, kuten kanit tai linnut, voivat herättää niissä voimakkaan metsästysvietin. Varhainen sosiaalistaminen ja valvonta ovat tärkeitä, jotta ne oppivat käyttäytymään rauhallisesti vilkkaassa perhearjessa.

Rotua pidetään yleisesti melko terveenä, mutta sillä voi esiintyä lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Joissakin sukulinjoissa voi esiintyä autoimmuunisairauksia tai allergioita. Terveystutkittujen vanhempien valitseminen sekä koiran pitäminen hoikkana ja hyväkuntoisena pienentävät nivelsairauksien riskiä pitkällä aikavälillä.

Niillä on keskipitkä, tiheä turkki ja hapsukarvoitusta. Karvaa lähtee kohtalaisesti ympäri vuoden ja runsaammin karvanlähtöaikoina. Viikoittainen harjaus riittää yleensä poistamaan irtokarvat ja ehkäisemään hapsukarvoituksen takkuuntumista, mutta karvanlähtöaikoina turkkia on hoidettava useammin. Maastossa työskentelyn jälkeen korvat ja hapsukarvoitus on tarkistettava ja niihin tarttuneet takiaiset ja roskat poistettava.

Ne voivat sopeutua pienempiinkin asuintiloihin, kunhan niiden liikunnan ja työnteon tarve tyydytetään täysin joka päivä. Tämä tarkoittaa yleensä suunnitelmallista harjoittelua, juoksemista ja aivojumppaa pelkkien rauhallisten kävelylenkkien sijaan. Ilman näitä ne saattavat äännellä paljon, olla levottomia tai tuhota paikkoja sisällä.

Ne ovat erittäin koulutettavia ja yleensä hyvin halukkaita tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Älykkyytensä ja itsenäisen metsästystapansa ansiosta ne pystyvät kuitenkin tekemään myös omia päätöksiä maastossa. Johdonmukainen ja reilu koulutus, jossa tehtävät vaihtelevat, toimii paremmin kuin kovat ojennukset tai samojen harjoitusten jatkuva toistaminen.

Se on monipuolinen seisova lintukoira, joka on jalostettu etsimään, seisomaan ja noutamaan riistaa niin maalta kuin vedestäkin. Monet ovat erinomaisia haavoittuneen riistan jäljittäjiä ja pystyvät työskentelemään sekä tiheässä kasvillisuudessa että avoimilla pelloilla. Myös seurakoirina ne käyttävät nenäänsä jatkuvasti ja saattavat yrittää ”metsästää” tavallisillakin kävelylenkeillä.

Fyysinen kasvu hidastuu usein 12–18 kuukauden iässä, mutta käytöksen vakiintuminen aikuismaiseksi voi kestää 2–3 vuotta. Ne pysyvät yleensä energisinä ja leikkisinä pitkälle aikuisikään, varsinkin jos niiden kanssa metsästetään tai harjoitellaan säännöllisesti. Säännölliset rutiinit, koulutus ja riittävä liikunta auttavat suuntaamaan niiden energiaa oikealla tavalla niiden varttuessa.