Japaninbobtail (pitkäkarvainen) myynnissä

Häntä on luonnostaan lyhyt, mutkainen tai tupsun muotoinen häntänikamiin vaikuttavan geenimutaation vuoksi. Tällä rodulla mutaatio ei yleensä liity selkärangan ongelmiin, joten sitä pidetään ulkonäköpiirteenä eikä terveydelle haitallisena. Vastuulliset kasvattajat tarkkailevat silti mahdollisia liikkumisvaikeuksia ja epämukavuuden merkkejä, mutta useimmat kissat elävät normaalia, aktiivista elämää.

Ne ovat yleensä ulospäinsuuntautuneita, itsevarmoja ja ihmisläheisiä. Ne seuraavat usein omistajiaan ympäriinsä ja haluavat olla mukana arjen askareissa. Monet ovat varsin puheliaita, mutta ääntelevät pehmeästi sirkuttaen kovan naukumisen sijaan. Ne pysyvät usein leikkisinä pitkälle aikuisikään ja nauttivat yhteisistä leikeistä, joissa ne pääsevät käyttämään ongelmanratkaisutaitojaan.

Puolipitkä turkki on yleensä silkkinen, ja aluskarvaa on vähän, joten se ei takkuunnu yhtä herkästi kuin joidenkin muiden pitkäkarvaisten rotujen turkki. Harjaus kaksi tai kolme kertaa viikossa riittää yleensä poistamaan irtokarvat ja pitämään turkin hyvässä kunnossa. Kausittainen karvanlähtö voi olla runsasta etenkin keväällä, jolloin tiheämmästä harjauksesta voi olla apua.

Ne ovat yleensä seurallisia ja leikkisiä, joten ne voivat olla hyviä kumppaneita lapsille, jotka osaavat kohdella niitä kunnioittavasti, sekä ystävällisille lemmikeille. Koska ne nauttivat yhdessäolosta ja tekemisestä, ne viihtyvät yleensä kodissa, jossa ihmisillä on aikaa olla ja touhuta niiden kanssa. Kuten kaikkien kissojen kohdalla, rauhallinen tutustuttaminen on tärkeää, ja pienten lasten ja kissan yhdessäoloa tulee valvoa.

Ne ovat yleensä varsin energisiä ja urheilullisia ja nauttivat usein hyppimisestä, kiipeilystä ja yhteisistä leikeistä. Päivittäiset leikkihetket huiskaleluilla, aktivointiruokintaleluilla tai noutoleikkien parissa auttavat pitämään ne hyvässä kunnossa ja tarjoavat niille virikkeitä. Ne arvostavat erityisesti kiipeilypuita ja hyllyjä, joille ne pääsevät kiipeämään.

Kaiken kaikkiaan rotua pidetään melko terveenä, luonnollisesti kehittyneenä rotuna, jolla ei tunneta mitään yksittäistä, laajalti tunnustettua rotukohtaista sairautta. Kuten useimpien rotukissojen kohdalla, vastuulliset kasvattajat tutkivat kissoja yleisten kissan sairauksien varalta eivätkä käytä jalostukseen kissoja, joilla on selkäranka- tai liikkumisongelmia. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset ovat silti tärkeitä hampaiden terveyden, painon ja nivelten hyvinvoinnin seuraamiseksi kissan ikääntyessä.

Rodulla on pitkät historialliset juuret Japanissa, jossa töpöhäntäisiä kissoja on kuvattu taiteessa ja kansanperinteessä vuosisatojen ajan. Niiden on perinteisesti uskottu tuovan hyvää onnea, ja niitä kuvataan usein maneki-neko- eli onnenkissahahmoissa. Pitkäkarvainen muunnos on lyhytkarvaista harvinaisempi, mutta niillä on sama alkuperä ja yleisrakenne.

Niitä kuvaillaan usein puheliaiksi, mutta niiden ääntely on yleensä pehmeää ja sointuvaa, ei niinkään kovaäänistä. Monet omistajat kertovat kissojensa sirkuttavan, kujertavan ja naukuvan hiljaa etenkin silloin, kun ne kaipaavat huomiota tai ovat leikin touhussa. Ääntely on osa niiden seurallista luonnetta, ei merkki hädästä.

Ne voivat sopeutua hyvin kerrostaloasuntoon, kunhan niillä on runsaasti kiipeilytilaa, turvallisia paikkoja katsella ulos ikkunoista ja päivittäin yhteisiä leikkihetkiä ihmisen kanssa. Sosiaalisina ja aktiivisina ne viihtyvät parhaiten kodeissa, joissa ihmiset ovat säännöllisesti läsnä. Ympäristön virikkeellisyys on tärkeämpää kuin pelkkä lattiapinta-ala.

Kissanpennut ovat yleensä hyvin aktiivisia ja uteliaita, joten turvallinen ja virikkeellinen ympäristö on niille tärkeä. Varhainen sosiaalistaminen, johon kuuluu hellävaraista käsittelyä ja myönteisiä kokemuksia, auttaa niitä kasvamaan itsevarmoiksi aikuisiksi kissoiksi. Raapimapuut, kiipeilytelineet ja säännöllinen leikittäminen pienestä pitäen tukevat niiden luontaista liikunnallisuutta ja vahvistavat suhdetta ihmisiin.