Rodun Irlanninvehnäterrieri kasvattajat läheltäsi

Ne ovat yleensä helliä, leikkisiä ja ihmisläheisiä, ja monet tulevat erittäin hyvin toimeen lasten kanssa, jotka osaavat kohdella koiraa kunnioittavasti. Terrierin energisyys ja innokkuus voivat kuitenkin olla aivan pienille lapsille liikaa, joten varhain aloitettu koulutus ja kohtaamisten valvonta ovat tärkeitä, jotta tervehtiminen sujuu rauhallisesti ja lempeästi.

Turkista ei irtoa paljon karvaa, mutta se vaatii runsaasti hoitoa ja takkuuntuu helposti. Useimpien omistajien on harjattava turkki huolellisesti useita kertoja viikossa, kammattava se ihoa myöten ja käytettävä koira ammattilaisen trimmattavana 6–8 viikon välein, jotta turkki pysyy puhtaana, takuttomana ja sopivan pituisena.

Rotua kuvaillaan usein vähän karvaavaksi tai hypoallergeeniseksi, mistä voi olla apua joillekin allergikoille. Mikään koira ei kuitenkaan ole täysin allergeeniton, joten allergisen kannattaa viettää aikaa rodun aikuisten koirien seurassa ennen koiran hankintapäätöstä.

Ne ovat aktiivisia terriereitä, jotka tarvitsevat yleensä vähintään 60–90 minuuttia liikuntaa päivässä, kuten reippaita kävelylenkkejä ja vapaana leikkimistä turvallisella alueella. Myös koulutus, hajuleikit ja aktivointilelut ovat tärkeitä virikkeitä, sillä liian vähäinen liikunta voi saada ne tylsistymään ja keksimään kepposia.

Monet tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa, kun ne on sosiaalistettu hyvin, mutta terrierivaistot voivat tehdä joistakin yksilöistä turhankin rohkeita tai päällekäyviä. Saalistusvietin voimakkuus vaihtelee, joten ne eivät välttämättä ole luotettavia pienten lemmikkien, kuten jyrsijöiden, seurassa. Tutustuttaminen on tehtävä varovasti ja valvotusti.

Rodulla on kohonnut riski sairastua tiettyihin suoliston ja munuaisten sairauksiin, jotka aiheuttavat proteiinin menetystä, sekä joihinkin muihin munuais- ja maksasairauksiin. Vastuulliset kasvattajat seulovat rodulla tunnettuja terveysongelmia. Omistajien on syytä tarkkailla oireita, kuten pitkittynyttä ripulia, laihtumista, lisääntynyttä janoa tai virtsaamisen muutoksia, ja hakeutua viipymättä eläinlääkäriin, jos niitä ilmenee.

Ne voivat asua kerrostalossa, kunhan niiden liikunnantarpeesta huolehditaan säännöllisesti ja ne saavat riittävästi tekemistä myös mielelleen. Ne voivat kuitenkin olla äänekkäitä ja energisiä sekä innostua herkästi ovella, joten johdonmukainen koulutus ja päivittäinen ulkoilu ovat välttämättömiä, jotta ne pysyvät rauhallisina sisätiloissa.

Ne ovat älykkäitä ja nauttivat yhdessä tekemisestä omistajiensa kanssa, mutta voivat olla itsenäisiä, häiriintyä helposti ja olla hyvinkin riehakkaita. Myös ensikertalainen voi onnistua, kunhan sitoutuu palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen, selkeisiin sääntöihin pennusta asti ja säännölliseen harjoitteluun arjen tilanteissa. Erityisesti kannattaa harjoitella luoksetuloa ja rauhallista tervehtimistä.

Useimmilla säilyy selvä halu jahdata liikkuvia kohteita, luonnoneläimiä ja joskus myös polkupyöriä tai lenkkeilijöitä. Turvallisesti aidattu piha ja koiran pitäminen hihnassa aitaamattomilla alueilla ovat tärkeitä. Luoksetulon harjoittelu kannattaa aloittaa varhain, mutta joihinkin yksilöihin ei välttämättä voi koskaan täysin luottaa, kun ne ovat vapaina ja ympärillä on häiriötekijöitä.

Irlantilaistyyppisillä koirilla on yleensä kevyempi ja silkkisempi turkki sekä hieman sirompi rakenne, kun taas amerikkalaistyyppisissä linjoissa turkki on usein runsaampi ja raskaampi ja rakenne hieman tanakampi. Molemmat tyypit kuuluvat samaan rotuun, mutta turkin laatu ja tiheys voivat vaikuttaa siihen, kuinka paljon työtä sen hoito vaatii omistajalta.