Rodun Brasilianmastiffi kasvattajat läheltäsi

Tämä rotu on erittäin uskollinen ja suojelee voimakkaasti perhettään. Sille on ominaista luontainen epäluulo vieraita kohtaan, jota kutsutaan nimellä ”ojeriza”. Kotona se on yleensä rauhallinen ja hellä, mutta se voi reagoida voimakkaasti uhkaaviksi kokemiinsa tilanteisiin. Näin vahva suojeluvietti on otettava vakavasti, ja sen hallinta edellyttää varhaista sosiaalistamista, jämäkkää ohjausta ja kokenutta omistajaa.

Oman perheensä kesken, myös lasten kanssa, se voi olla lempeä, kärsivällinen ja syvästi kiintynyt, kun sille on kasvatuksessa asetettu selkeät rajat. Se ei kuitenkaan yleensä sovi kotiin, jossa käy usein vieraita tai paljon lapsia kylässä, sillä koira saattaa pitää heitä tunkeilijoina. Tarkka valvonta ja hallittu tutustuttaminen ovat välttämättömiä.

Joissakin maissa tämän rodun pitoa on rajoitettu tai se on kielletty rodun voimakkaan rakenteen, vahvan vartiointivietin ja puutteellisesta hallinnasta mahdollisesti aiheutuvien vakavien vammojen vuoksi. Rodun perinteinen tehtävä omaisuuden ja karjan vartijana on muovannut sen luonnetta sellaiseksi, ettei se sovi kaikkiin nykyaikaisiin kaupunkiympäristöihin. Rotukohtainen lainsäädäntö kohdistuu usein koiriin, joiden katsotaan aiheuttavan suuren riskin, jos niitä käsitellään väärin.

Suuresta koostaan huolimatta se hyötyy enemmän säännöllisestä, kohtuullisesta liikunnasta kuin kovavauhtisesta juoksemisesta tai hyppimisestä. Yksi tai kaksi kunnon kävelylenkkiä päivässä sekä turvallinen ulkoilu vapaana aidatulla alueella riittävät yleensä täyttämään sen liikunnantarpeen. Aivojumppa ja selkeät työtehtävät tai muut tehtävät ovat yhtä tärkeitä kuin fyysinen liikunta.

Rotu on altis ortopedisille vaivoille, kuten lonkka- ja kyynärniveldysplasialle, sekä mahalaukun laajentumalle ja tietyille silmäsairauksille. Suuri paino ja syvä rintakehä lisäävät nivelten kulumisen ja mahalaukun kiertymän riskiä. Vastuulliset kasvattajat yleensä tutkituttavat koirien lonkat ja kyynärnivelet sekä seuraavat perinnöllisten sairauksien esiintymistä sukulinjoissa.

Kouluttaminen voi olla haastavaa, sillä rotu on itsenäinen, reagoi herkästi äänensävyyn ja sillä on erittäin voimakas suojeluvietti. Se oppii parhaiten rauhallisessa ja varmassa ohjauksessa, jossa säännöt ovat johdonmukaiset eikä kovia menetelmiä käytetä. Rotua ei yleensä suositella ensikertalaisille eikä ihmisille, joille selkeiden rajojen asettaminen tuntuu vaikealta.

Tämä rotu ei yleensä sovi kerrostaloasuntoon tai tiheästi asutulle alueelle suuren kokonsa, reviiritietoisuutensa ja vieraisiin kohdistuvan varautuneisuutensa vuoksi. Se viihtyy parhaiten rauhallisella alueella sijaitsevassa kodissa, jossa on turvallisesti aidattu piha. Siellä se voi tarkkailla reviiriään ja rentoutua kohtaamatta jatkuvasti vieraita ihmisiä ja koiria. Kaupungissa pitäminen vaatii tarkkaa tilanteiden hallintaa ja kokemusta.

Lyhyt turkki on helppohoitoinen, ja yleensä riittää viikoittainen harjaus ja pesu silloin tällöin. Nämä koirat kuolaavat kuitenkin runsaasti etenkin juomisen, syömisen tai liikunnan jälkeen, joten omistajan on varauduttava pyyhkimään koiran suuta ja kodin pintoja säännöllisesti. Myös korvien ja ihopoimujen hoito on tärkeää tulehdusten ehkäisemiseksi.

Monet yksilöt eivät siedä vieraita koiria, etenkään samaa sukupuolta olevia, ja saattavat reagoida aggressiivisesti, jos ne kokevat tulleensa haastetuiksi. Varhainen, hallittu sosiaalistaminen voi parantaa käytöstapoja, mutta tämä rotu ei yleensä sovi vilkkaisiin koirapuistoihin tai ympäristöihin, joissa ollaan paljon tekemisissä muiden koirien kanssa. Tasapainoinen yksilö voi elää yhdessä kodin muiden lemmikkien kanssa, kun ne tutustutetaan toisiinsa asianmukaisesti, mutta valvonta on tärkeää.

Rotu kehitettiin Brasiliassa suurriistan metsästykseen, karjan vartiointiin ja maatilojen suojeluun. Jalostuksessa korostuivat siksi vahva jäljestyskyky, rohkeus ja syvä uskollisuus ohjaajaa kohtaan. Tämä työkoiratausta selittää rodun epäluuloisuuden vieraita kohtaan, reviirikäyttäytymisen ja valmiuden kohdata uhkia. Taustan ymmärtäminen auttaa omistajia hahmottamaan, miksi huolellinen sosiaalistaminen ja vastuullinen koiranpito ovat ehdottoman tärkeitä.