¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
- Alkuperä: Kooikerhondje on kotoisin Alankomaista ja kuuluu FCI:n noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään.
- Koko: Uroksen ihannesäkäkorkeus on 40 cm ja nartun 38 cm. Rotumääritelmä sallii uroksille 38–42 cm:n ja nartuille 35–40 cm:n säkäkorkeuden, mutta painoa siinä ei määritellä.
- Alkuperäinen käyttötarkoitus: Koira houkutteli sorsia alankomaalaiseen eendenkooi-pyyntijärjestelmään. Se ei metsästänyt sorsia vaan herätti niiden uteliaisuuden näyttäytymällä näkösuojien välistä ja heiluttamalla valkoista häntäänsä.
- Luonne: Rodun tulee olla eloisa, valpas, ystävällinen ja työskentelyhaluinen. Monet yksilöt ovat läheisiä perheensä kanssa mutta varautuneita vieraita kohtaan. Yksilöllinen vaihtelu on huomattavaa.
- Liikunnan ja tekemisen tarve: Tämä pieni metsästyskoira reagoi nopeasti. Se tarvitsee monipuolisia lenkkejä, nenä- ja aivotyötä sekä harjoitusta rauhoittumiseen toiminnan jälkeen.
- Turkki: Keskipitkä turkki on valkoinen, ja siinä on selvärajaisia oranssinpunaisia läiskiä. Koira esitetään luonnollisessa turkissa ilman trimmausta. Korvien mustat karvankärjet ovat toivottavat mutta eivät pakolliset.
- Ennen pennun ostamista: Pyydä nähtäväksi vanhempien varsinaiset polvi- ja silmätutkimustulokset sekä von Willebrandin taudin, ENM:n ja polymyosiitin testitulokset. Kysy myös, miten kasvattaja on arvioinut yhdistelmän luonnetta, terveyttä ja sukulaisuutta.
¶Ulkonäkö ja turkki
Kooikerhondje on pieni ja ketterä metsästyskoira, jonka runko on lähes neliömäinen ja liikkeet kevyet. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 40 cm ja nartun 38 cm. Sallitut vaihteluvälit ovat uroksilla 38–42 cm ja nartuilla 35–40 cm. Virallinen rotumääritelmä ei määrittele painoa, joten rotuoppaissa usein mainitut painot ovat vain suuntaa antavia eivätkä osa rotumääritelmää. Kuntoluokka, rakenne ja lihasmassa kertovat yksittäisestä koirasta enemmän kuin yleinen vaa'an lukema.
Karvapeite on keskipitkä, tiheä ja suora tai hieman laineikas, ja siinä on pohjavilla. Pohjaväri on valkoinen, ja siinä on selvärajaisia oranssinpunaisia läiskiä. Päässä on väriä silmien ympärillä ja poskissa, ja värialueita erottaa valkoinen piirto. Korvat riippuvat poskien myötäisesti, ja niissä on hapsut. Pitkät mustat karvankärjet eli korvakorut ovat toivottavat mutta eivät välttämättömät. Runsaskarvaisessa hännässä on valkoinen puuhka.
Turkin kuuluu säilyttää luonnollinen ulkonäkönsä, eikä sitä tavallisesti tarvitse muotoilla tai trimmata kauttaaltaan. Tarkista korvien takana, jaloissa ja hännän alla olevat hapsut sormin, kammalla tai harjalla. Harjaa turkki, kun huomaat takun alkuja tai kun siihen on ulkoillessa tarttunut siemeniä ja risuja, sekä tavallista useammin karvanlähtöaikaan. Tämä on hyödyllisempää kuin kiinteän viikkoaikataulun noudattaminen, sillä turkin runsaus, aktiivisuus ja vuodenaika vaihtelevat.
Pese koira, kun se on likainen, ja kuivaa korvat ja turkki huolellisesti pesun tai uimisen jälkeen. Tarkista samalla kynnet, tassut, iho ja korvat. Ihon punoitus, voimakas haju, aristus tai toistuva kutina on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.
Rodusta lähtee karvaa, eikä sitä voi kuvata hypoallergeeniseksi. Allergiset reaktiot eivät johdu pelkästään turkista, eikä minkään rodun voida taata sopivan tietylle allergiselle ihmiselle. Epävarmassa tilanteessa kannattaa viettää aikaa useiden aikuisten koirien kanssa niiden kodeissa ennen päätöksen tekemistä.
¶Luonne ja persoonallisuus
Kooikerhondje on yleensä nopea, tarkkaavainen ja hyvin tietoinen ympäristönsä tapahtumista. Rotumääritelmä kuvaa sitä eloisaksi, ketteräksi, itsevarmaksi ja sitkeäksi koiraksi, joka on ystävällinen ja valpas olematta tarpeettoman äänekäs. Tämä on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Ruotsin ja Alankomaiden rotuyhdistykset kuvaavat selvää vaihtelua: jotkin koirat tervehtivät uusia ihmisiä mielellään, kun taas toiset tarkkailevat ensin mieluummin etäältä.
Varautuneisuus ei ole sama asia kuin pelko tai aggressiivisuus. Rauhallisen, varautuneen koiran tulee saada kieltäytyä tutustumisesta. Pyydä vieraita olemaan aluksi huomioimatta koiraa ja anna sen itse päättää, lähestyykö se heitä. Nurkkaan ahdistettu koira voi yrittää puolustaa omaa tilaansa, joten pakotetut tervehtimiset ovat harvoin hyvää sosiaalistamista. Aggressiivisuus ja liiallinen arkuus eivät kuulu rodun ihanneluonteeseen.
Monet kooikerhondjet huomaavat liikkeet, äänet ja mielialojen muutokset hyvin nopeasti. Kovat ojennukset tai ennakoimaton arki voivat siksi aiheuttaa epävarmuutta. Selkeät rutiinit, lempeät rajat ja toivotusta käytöksestä palkitseminen ohjaavat paremmin. Sosiaalistaminen tarkoittaa turvallisia kokemuksia ja niiden jälkeistä palautumisaikaa. Se ei ole kilpailu siitä, kuinka monta ihmistä ja koiraa pentu saadaan tervehtimään.
Muiden koirien seurassa kooikerhondje voi olla seurallinen, valikoiva tai tiukka omasta tilastaan. Valitse sille tasapainoisia leikkikavereita. Pyydä saada tavata emä ja selvitä, miten aikuiset sukulaiset suhtautuvat vieraisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn ja koirakohtaamisiin. BPH-luonnekuvauksen tulokset voivat antaa hyödyllistä kuvailevaa tietoa, mutta BPH ei ole hyväksytty–hylätty-testi eikä se voi ennustaa pennun tulevaisuutta.
¶Koulutus ja liikunta
Kooikerhondje tarvitsee sekä liikuntaa että keskittymistä vaativia tehtäviä. Terve aikuinen koira voi nauttia pitkistä lenkeistä, vaihtelevista maastoista, hajutyöskentelystä, noutamisesta sekä agilityn, rally-tokon tai tokon kaltaisista harrastuksista. Mikään tietty päivittäinen liikuntamäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivan määrän ratkaisevat ikä, terveys, kunto ja kyseisen päivän tekemisen kuormittavuus.
Arvioi kokonaisuuden tasapainoa. Koira, joka pystyy työskentelemään keskittyneesti, rauhoittuu sen jälkeen ja liikkuu seuraavana päivänä vaivattomasti, on todennäköisesti saanut sopivasti kuormitusta. Levottomuus voi johtua myös liiallisesta kiihdyttävästä toiminnasta tai siitä, ettei koira ole koskaan oppinut rentoutumaan. Jäykkyyden, ontumisen tai selvän kestävyyden muutoksen syy tulee selvittää sen sijaan, että harjoittelua vain jatkettaisiin oireista huolimatta.
Anna tehtävän vaikeuden ja koiran keskittymiskyvyn määrittää harjoituksen pituus. Palkitse ruoalla, leikillä tai mahdollisuudella mieluisaan tekemiseen ja vuorottele tarkkuutta vaativia tehtäviä helpompien onnistumisten kanssa. Luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, käsittelyyn tottuminen, odottaminen ja turvalliseen lepopaikkaan rauhoittuminen ovat erityisen hyödyllisiä arkitaitoja.
Pennun on saatava tutkia ympäristöään, kehittää koordinaatiotaan ja pitää runsaasti taukoja. Vältä ohjeita, joissa lenkin pituus lasketaan pelkän iän perusteella. Alusta, vauhti, leikin kuormittavuus ja pennun väsymisen merkit ovat aivan yhtä tärkeitä. Toistuvat jyrkät käännökset, korkeat hypyt ja jatkuva pallonheitto voivat odottaa, kunnes koiran voima ja kehonhallinta ovat kehittyneet pidemmälle.
Rotu voi reagoida nopeasti liikkeeseen ja ympäristön tapahtumiin. Harjoittele huomion suuntaamista ohjaajaan ja luoksetuloa pitkässä liinassa ennen suuremman vapauden antamista. Valitse paikat sen mukaan, kuinka hyvin juuri kyseinen koira on hallinnassa. Rodun aiempi käyttö tuhoeläinten torjunnassa antaa aihetta varovaisuuteen pieneläinten lähellä, mutta metsästyskiinnostus vaihtelee, eikä sitä pidä olettaa yhtä voimakkaaksi kaikilla yksilöillä.
¶Terveys
Pennunostajan kannattaa keskittyä dokumentoituihin tuloksiin ja ymmärtää, mitä ne tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta. Polvien ja silmien terveys, tyypin III von Willebrandin tauti, perinnöllinen nekrotisoiva myelopatia ja polymyosiitti ovat kooikerhondjella tärkeitä huomioitavia asioita. Myös lonkkatulokset voivat kuulua Ruotsin rotuyhdistyksen suosituksiin. Tutkimuksen tekeminen ei tarkoita samaa kuin hyvä tutkimustulos, eikä rotuyhdistyksen suositus välttämättä ole sitova rekisteröintiehto.
Patellaluksaatiossa eli polvilumpion sijoiltaanmenossa polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Ruotsin Kennelliitto ilmoitti huhtikuussa 2026, että rodun terveysohjelma oli siirretty tasolta 2 pelkkään tulosten keskitettyyn rekisteröintiin. Keskitetty rekisteröinti tarkoittaa, että tutkimus on vapaaehtoinen, mutta Ruotsin Kennelliitto tallentaa tuloksen, kun tutkimus on tehty sen ohjeiden mukaisesti. Vanhoissa säännöissä ja verkkosivuilla voi yhä näkyä aiempi vaatimus. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset polvitutkimustulokset ja tarkista, mitkä säännöt olivat voimassa astutushetkellä. Älä tyydy pelkkään ilmoitukseen siitä, että koirat on ”tutkittu”.
Tyypin III von Willebrandin tauti eli VWD on vakava perinnöllinen verenvuototauti, jota on esiintynyt rodussa. Siihen on saatavilla DNA-testi, ja Ruotsin Kennelliitto voi rekisteröidä hyväksymänsä tulokset keskitetysti. Keskitetty rekisteröinti ei itsessään määrää, millaisia yhdistelmiä saa tehdä. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman DNA-tulos tai todennettava todistus siitä, että koira on vanhempiensa perusteella vapaa sairauden aiheuttavasta geenimuunnoksesta. Kasvattajan tulee osata selittää, miksi yhdistelmästä ei voi syntyä sairaita pentuja.
Perinnöllinen nekrotisoiva myelopatia eli ENM on etenevä neurologinen sairaus. Sairastuneilla nuorilla koirilla ensioire voi olla takajalkojen lievä koordinaatiohäiriö, usein 6–15 kuukauden iässä. Sen jälkeen kävely vaikeutuu vähitellen. Sairauteen on saatavilla DNA-testi, ja sen periytymistä käsitellään yksinkertaisena resessiivisenä eli peittyvänä ominaisuutena: kantaja ei sairastu geenimuunnoksen vuoksi, mutta pentu voi periä kaksi riskikopiota, jos molemmat vanhemmat siirtävät muunnoksen sille. Pyydä molempien vanhempien varmennetut tulokset ja selkeä perustelu yhdistelmälle.
Perinnöllinen polymyosiitti on monimutkaisempi sairaus. Se voi aiheuttaa lihasheikkoutta, jäykkää liikkumista ja heikentynyttä kestävyyttä, syömis-, juomis- tai nielemisvaikeuksia tai molempia oirekokonaisuuksia samanaikaisesti. Tutkimuksissa sairaus on yhdistetty DNA-muunnokseen, jonka penetranssi on matala. Tämä tarkoittaa, että muunnos lisää riskiä mutta ei ratkaise sitä, sairastuuko koira. Tulosta ei voi pelkistää luokkiin ”terve, kantaja tai sairas”, eikä DNA-tulos ole diagnoosi. Kasvattajan tulee osata selittää, miten vanhempien tulokset ja suvun terveystiedot ovat vaikuttaneet yhdistelmän valintaan.
Pyydä myös silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisilla todetuista sairauksista. Vastuullinen kasvattaja näyttää alkuperäiset tulokset tai todennettavan rekisterimerkinnän, keskustelee sekä vahvuuksista että riskeistä ja perustelee yhdistelmän. Tarkista ostohetkellä Ruotsin Kennelliiton voimassa olevat säännöt ja rotuyhdistyksen suositukset, sillä molemmat voivat muuttua.
¶Historia ja alkuperä
Kooikerhondje kehitettiin Alankomaissa poikkeukselliseen tehtävään eendenkooi-sorsapyydyksellä, joka koostui lammesta, näkösuojista ja kapenevista pyyntikäytävistä. Koira liikkui rauhallisesti näkösuojien välistä esiin ja takaisin niin, että sen valkoinen, heiluva häntä vilahteli näkyvissä. Kesyt sorsat seurasivat, koska ne yhdistivät koiran ruokaan, ja villisorsat tulivat perässä uteliaisuuttaan. Kun linnut olivat edenneet riittävän pitkälle pyyntikäytävään, kooiker eli pyydyksen hoitaja otti tehtävän hoitaakseen. Koiran tehtävä oli houkutella sorsia, ei ajaa niitä takaa tai noutaa niitä.
Maatilalla sama koira saattoi torjua tuhoeläimiä, pitää seuraa ja ilmoittaa tulijoista. Tämä työ auttaa ymmärtämään rodun nopeuden, itsenäisyyden ja ohjaajan kanssa tehtävän yhteistyön yhdistelmää, mutta ei määrää jokaisen nykykoiran käyttäytymistä.
Nykyistä rotua muistuttavia koiria esiintyy vanhassa alankomaalaisessa taiteessa, mutta nykyrodun dokumentoitu elvytystyö alkoi 1940-luvulla. Paronitar van Hardenbroek van Ammerstol etsi vanhan tyypin koiria, ja Tommie-nimisestä nartusta tuli tärkeä kantakoira. Alankomaiden kennelliitto hyväksyi väliaikaisen rotumääritelmän vuonna 1966 ja tunnusti rodun virallisesti vuonna 1971.
Ensimmäinen kooikerhondje saapui Ruotsiin vuonna 1994, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1996. Rodun kapea kantapohja ja jalostuskoirien kansainvälinen vaihto ovat tärkeää taustaa nykyiselle työlle, jossa hyödynnetään dokumentoituja terveystietoja ja vaalitaan geneettistä monimuotoisuutta. Siksi on erityisen arvokasta, että kasvattaja keskustelee koko yhdistelmästä eikä esittele vain yhtä testitulosta.
¶Arki rodun kanssa
Arki kooikerhondjen kanssa sujuu parhaiten, kun sekä toiminnalle että levolle on selkeä paikkansa. Piha ei korvaa yhteisiä lenkkejä, uusia ympäristöjä ja harjoittelua. Jos koira kiihtyy rappukäytävän äänistä tai ikkunan takana näkyvästä liikkeestä, lisää etäisyyttä ärsykkeisiin, estä tarvittaessa näkyvyys, järjestä turvallinen lepopaikka ja palkitse rauhallisuudesta jo ennen haukkumisen alkamista.
Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa liikuntaa, hajutyöskentelyä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat äänien kantautuminen, ulkoilumahdollisuudet ja omistajan arkirutiinit. Erityisen ääniherkän tai haukkuherkän koiran voi olla vaikea asua huonosti äänieristetyssä talossa. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät vastaavanlaisissa kodeissa.
Lasten kanssa tarvitaan aikuisten valvontaa, hellävaraista käsittelyä ja suojaisa lepopaikka. Lasten ei pidä seurata koiraa, häiritä sitä syömisen tai nukkumisen aikana eikä halata sitä, kun se yrittää poistua. Lasten seurassa viihtyvä kooikerhondje voi olla hyvä perhekoira, mutta rotunimi ei takaa äkillisten liikkeiden ja kovien äänien sietämistä. Pyydä kasvattajaa auttamaan perheeseen sopivan pennun valinnassa ja ottamaan huomioon aikuisten sukulaisten käyttäytyminen.
Tutustuta koira muihin eläimiin yhtä rauhallisesti. Monet kooikerhondjet elävät sopuisasti koirien tai kissojen kanssa, kun kaikilla eläimillä on paikka, johon vetäytyä. Pienlemmikkien turvaksi tarvitaan fyysinen este, eikä niitä saa koskaan käyttää metsästyskiinnostuksen ”testaamiseen”. Älä jätä eläimiä keskenään liian varhain, vaikka ensimmäinen kohtaaminen olisi sujunut hyvin.
Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy lepäämään ahdistumatta. Kamera voi paljastaa varhaisia merkkejä, kuten edestakaisin kulkemista, läähätystä tai jatkuvaa ääntelyä. Rodulle ei ole yhteistä sopivaa yksinolon tuntimäärää, eikä paniikkiin joutuvaa koiraa pidä jättää pidemmäksi aikaa yksin siinä toivossa, että se ”tottuisi”.
Rotu ei edellytä kokenutta kilpakoiraharrastajaa, mutta se on harvoin vaivaton ensivalinta ihmiselle, joka haluaa kaikkia automaattisesti rakastavan ja ilman harkittua koulutusta mukana kulkevan koiran. Ensikertalainenkin voi onnistua hyvin asiantuntevan kasvattajan ja palkitsemiseen perustuvan koulutusohjaajan tuella. Olennaista on, nautitko nopeasta ja yksilöllisestä koirasta ja oletko valmis huomioimaan sekä sen kyvykkyyden että oman tilan tarpeen.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen kooikerhondje on luonteeltaan perheen ja vieraiden seurassa?
Ne ovat yleensä helliä ja omistautuneita omalle perheelleen, mutta suhtautuvat vieraisiin varautuneesti tai varovaisesti. Monet ovat herkkiä äänensävylle eivätkä reagoi hyvin kovakouraiseen kohteluun. Varhain aloitettu, lempeä sosiaalistaminen auttaa niitä toimimaan uusissa tilanteissa itsevarmasti ja hyväkäytöksisesti.
Kuinka paljon liikuntaa kooikerhondje todella tarvitsee päivittäin?
Tämä energinen spanielityyppinen koira tarvitsee yleensä vähintään 60–90 minuuttia liikuntaa päivässä sekä aivojumppaa. Se pärjää usein erinomaisesti esimerkiksi agilityssä, hajutyöskentelyssä ja noutoleikeissä. Ilman riittävää, suunnitelmallista liikuntaa se voi muuttua levottomaksi ja äänekkääksi.
Sopivatko kooikerhondjet kerrostaloasuntoon vai tarvitsevatko ne talon, jossa on oma piha?
Ne voivat asua kerrostalossa, kunhan ne saavat säännöllisesti riittävästi liikuntaa ja virikkeitä, mutta turvallisesti aidattu piha helpottaa arkea. Metsästystaustansa vuoksi ne nauttivat usein juoksemisesta, ympäristön tutkimisesta ja hajujälkien seuraamisesta. Luotettavan luoksetulon harjoittelu ja mahdollisuudet liikkua turvallisesti vapaana ovat tärkeitä asumismuodosta riippumatta.
Kuinka yleisiä von Willebrandin taudin ja polvilumpion sijoiltaanmenon kaltaiset terveysongelmat ovat kooikerhondjella?
Rodulla tiedetään esiintyvän tiettyjä perinnöllisiä sairauksia, kuten tyypin 3 von Willebrandin tautia, polvilumpion sijoiltaanmenoa ja perinnöllisiä silmäsairauksia. Vastuulliset kasvattajat tutkivat koiransa näiden sairauksien varalta ennen jalostuskäyttöä. Tulevien omistajien kannattaa pyytää nähtäväksi terveystutkimusten tulokset ja varautua säännöllisiin silmä- ja niveltutkimuksiin koiran koko elämän ajan.
Vaatiiko kooikerhondjen turkki paljon hoitoa, ja tarvitseeko sitä trimmata?
Niillä on keskipitkä, silkkinen turkki ja hapsuja, joita ei yleensä tarvitse trimmata ammattilaisella. Viikoittainen harjaus riittää tavallisesti ehkäisemään takkuuntumista ja pitämään turkin siistinä, mutta karvanlähtöaikoina turkkia on hoidettava useammin. Korvat ja hapsut on tarkistettava säännöllisesti takkujen ja roskien varalta.
Sopiiko kooikerhondje ensimmäiseksi koiraksi?
Ne voivat sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, joka on valmis panostamaan koulutukseen ja sosiaalistamiseen. Herkkinä ja älykkäinä koirina ne oppivat parhaiten selkeillä, johdonmukaisilla ja positiivisilla menetelmillä kovakouraisen ojentamisen sijaan. Parhaiten ne sopivat yleensä ihmisille, jotka nauttivat koiran kouluttamisesta ja sen kanssa harrastamisesta.
Kuinka äänekkäitä kooikerhondjet ovat, ja haukkuvatko ne paljon kotona?
Ne ovat luonnostaan valppaita ja voivat olla melko äänekkäitä, etenkin jos ne saavat liian vähän liikuntaa tai pitkästyvät. Monet ilmoittavat haukkumalla vieraista tai ulkoa kuuluvista äänistä, mikä juontaa juurensa niiden taustaan maatila- ja työkoirina. Varhain aloitettu haukkumisen hallinnan harjoittelu ja riittävä tekeminen auttavat pitämään ääntelyn kohtuullisena.
Mikä kooikerhondjen historiassa sorsien houkuttelijana on erityistä, ja vaikuttaako se rodun käyttäytymiseen nykyään?
Alun perin näitä koiria käytettiin houkuttelemaan sorsia taidokkaasti rakennettuihin pyyntilampiin niiden huomiota herättävän valkoisen hännän ja ketterien liikkeiden avulla. Tämä tausta näkyy niiden nopeissa reflekseissä, voimakkaassa saalistusvietissä ja innossa työskennellä tiiviisti ohjaajan kanssa. Monet ovat edelleen hyvin kiinnostuneita linnuista ja liikkuvista kohteista, joten omistajien on tärkeää ohjata tätä kiinnostusta koulutuksen ja turvallisen tekemisen avulla.
Tulevatko kooikerhondjet yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa?
Ne ovat yleensä lempeitä ja leikkisiä hyvin käyttäytyvien lasten kanssa, etenkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä, mutta kovakourainen käsittely voi olla niille liikaa. Muiden koirien kanssa ne ovat usein seurallisia, joskin jotkut voivat olla valikoivia tai varautuneita. Metsästysvaistonsa vuoksi ne eivät välttämättä ole turvallista seuraa pienille lemmikeille, kuten jyrsijöille tai linnuille, ellei yhteiseloa valvota ja järjestetä erittäin huolellisesti.
Millainen koulutustyyli sopii parhaiten herkälle kooikerhondjelle?
Ne oppivat parhaiten palkitsemiseen perustuvilla menetelmillä, joissa käytetään ruokaa, leluja ja kehuja sekä noudatetaan johdonmukaisia sääntöjä. Kovat ojennukset tai kaoottinen ympäristö voivat saada ne ahdistumaan tai sulkeutumaan. Lyhyet ja vaihtelevat harjoitukset, jotka tarjoavat aivoille haastetta ja vahvistavat itseluottamusta, tuovat yleensä niiden työskentelykyvyn parhaiten esiin.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Kooikerhondje muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
