Rodun Dandiedinmontinterrieri kasvattajat läheltäsi

Ne ovat sisätiloissa yleensä rauhallisia ja arvokkaita, mutta niissä on silti työterrierin valppautta ja sinnikkyyttä. Monet ovat hellyydenkipeitä ja perheelleen omistautuneita, mutta saattavat suhtautua vieraisiin varautuneesti ja olla toisinaan itsepäisiä. Siksi niille sopii johdonmukainen ja lempeä koulutus.

Ne voivat olla hyviä perhekoiria etenkin kodeissa, joissa arvostetaan rauhallisempaa pientä koiraa ja valvotaan lasten ja koiran yhdessäoloa. Useimmat tulevat hyvin toimeen koiria kunnioittavien ja niiden kanssa toimimaan tottuneiden lasten kanssa. Itsenäisen terrieriluonteensa vuoksi ne eivät kuitenkaan välttämättä siedä kovakouraista käsittelyä, eikä niitä saa kohdella leluina.

Pienestä koostaan ja pitkästä vartalostaan huolimatta ne eivät ole sylikoiria, vaan tarvitsevat päivittäisiä kävelylenkkejä sekä mahdollisuuksia haistella ja tutkia ympäristöään. Niille sopii yleensä paremmin kohtuullinen liikunta kuin rankat, voimakkaita iskuja sisältävät urheilulajit, mikä auttaa suojaamaan niiden selkää ja niveliä.

Niiden kaksikerroksinen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta takkuuntumisen ehkäisemiseksi, etenkin jaloissa ja päälaen karvatupsussa. Monet omistajat nyppivät karkean peitinkarvan itse tai teettävät sen trimmaajalla, jotta sen oikeanlainen rakenne säilyy. Turkin leikkaaminen hyvin lyhyeksi voi sen sijaan pehmentää karvaa ja altistaa sen huopaantumiselle.

Niiden pitkä selkäranka ja lyhyet jalat voivat lisätä selkävaivojen riskiä etenkin, jos ne ovat ylipainoisia tai niiden annetaan hyppiä usein. Selkärangan suojaamiseksi on tärkeää käyttää ramppeja tai askelmia huonekaluille noustessa ja niiltä laskeutuessa, ehkäistä portaissa juoksemista ja pitää koirat hoikkina.

Ne sopeutuvat hyvin pienempiinkin koteihin, kunhan ne pääsevät päivittäin ulkoilemaan ja saavat virikkeitä. Kohtuullisen energiatasonsa ja yleensä rauhallisen sisäkäytöksensä ansiosta ne sopivat kaupunkielämään, mutta niillä on silti voimakas saalistusvietti, joten niitä tulee aina ulkoiluttaa tukevassa taluttimessa.

Huolellisella sosiaalistamisella ne voivat elää sopuisasti muiden koirien kanssa, vaikka jotkut urokset saattavat käyttäytyä rohkeasti tai itsevarmasti vieraita koiria kohtaan. Voimakkaan metsästysviettinsä vuoksi ne saattavat jahdata pieniä eläimiä, joten kissoihin ja muihin lemmikkeihin tutustuttaminen on tehtävä huolellisesti, eikä se aina onnistu.

Rodulla voi esiintyä alttiutta selkärangan ongelmille, tietyille silmäsairauksille ja toisinaan kilpirauhasen tai immuunijärjestelmän häiriöille. Riskejä voi pienentää valitsemalla kasvattajan, joka teettää jalostuskoirilleen terveystutkimuksia, ja pitämällä koiran normaalipainoisena.

Ne ovat älykkäitä ja oppivaisia, mutta niillä on usein terriereille tyypillinen itsenäinen luonne, joka voi vaikuttaa itsepäisyydeltä, jos koulutus on yksitoikkoista tai kovakouraista. Parhaiten toimivat yleensä lyhyet, vaihtelevat koulutushetket, joissa hyödynnetään palkkioita ja selkeitä rajoja. Varhainen sosiaalistaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Rodun yksilömäärät ovat maailmanlaajuisesti pieniä osittain siksi, että rotu on melko vähän tunnettu eikä sen perinteinen työterrieriluonne sovi jokaiseen kotiin. Omistajana saatat joutua odottamaan pidempään löytääksesi vastuullisen kasvattajan. Myös muiden omistajien tarjoama tukiverkosto on pienempi, ja rotua tuntevia eläinlääkäreitä on vähemmän, joten huolellinen taustatyö etukäteen on tärkeää.