Rodun Clumberinspanieli kasvattajat läheltäsi

Tämän rodun koirat ovat tyypillisesti rauhallisia, lempeitä ja kiintyvät etenkin perheenjäseniinsä. Ne ovat usein kärsivällisiä ja tulevat hyvin toimeen lasten kanssa sekä yleensä myös muiden koirien kanssa, kunhan ne on sosiaalistettu asianmukaisesti. Ne ovat luonteeltaan monia muita spanieleita leppoisampia, mutta saattavat toisinaan olla itsepäisiä. Ne kiintyvät vahvasti läheisiinsä eivätkä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Hieman kömpelöstä olemuksestaan huolimatta ne ovat liikunnallisia koiria ja tarvitsevat säännöllistä, kohtuullista liikuntaa. Useimmille aikuisille koirille riittää yleensä kaksi tai kolme reipasta kävelylenkkiä päivässä sekä jonkin verran vapaana nuuskimista tai noutoleikkejä. Niiden rakenne ei sovellu kovavauhtiseen juoksuun tai pitkille juoksulenkeille, varsinkaan kuumalla säällä. Hajuleikkien ja koulutuksen tarjoama aivotyö on yhtä tärkeää kuin fyysinen liikunta.

Ne voivat sopeutua kerrostaloasumiseen, kunhan ne saavat säännöllisesti riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Rauhallinen käytös sisätiloissa ja vähäinen tai kohtalainen aktiivisuustaso sopivat pienempiinkin koteihin, mutta päivittäinen ulkoilu on silti tarpeen. Turvallisesti aidattu piha on eduksi, mutta ei välttämätön, jos omistajat sitoutuvat säännöllisiin kävelylenkkeihin ja leikkihetkiin. Portaat voivat olla hankalia nivelvaivoista kärsiville tai ikääntyville koirille.

Yleisiä terveysongelmia ovat lonkka- ja kyynärniveldysplasia, välilevysairaus, silmäongelmat, kuten silmäluomen sisäänpäin kiertyminen eli entropium, sekä taipumus lihavuuteen. Joillakin koirilla voi esiintyä myös raskaista luppakorvista johtuvia korvatulehduksia ja ihopoimujen iho-ongelmia. Vastuulliset kasvattajat tutkivat yleensä jalostuskoirat tuki- ja liikuntaelimistön sekä silmien sairauksien varalta. Koiran pitäminen hoikkana ja rasittavien hyppyjen välttäminen voivat vähentää nivel- ja selkäongelmien riskiä.

Ne jalostettiin vankkarakenteisiksi, mataliksi, riistaa ylös ajaviksi koiriksi, jotka pystyvät etenemään tiheässä aluskasvillisuudessa tasaiseen tahtiin. Niiden vahva luusto ja pitkä runko antavat niille voimaa ja kestävyyttä, mutta voivat myös kuormittaa niveliä ja selkärankaa. Rakenteensa vuoksi niille sopii paremmin tasainen, hallittu liikunta kuin äkilliset käännökset, hyppiminen tai voimakkaasti kehoa kuormittavat urheilulajit. Omistajien on hyvä tarkkailla mahdollisia kivun tai epämukavuuden merkkejä ja huolehtia siitä, ettei koiralle kerry ylipainoa.

Niillä on tiheä, keskipitkä turkki, josta lähtee karvaa kohtalaisesti tai runsaasti, etenkin karvanlähtöaikoina. Viikoittainen harjaus ja karvanlähtöaikoina tiheämpi harjaaminen auttavat poistamaan irtokarvaa ja ehkäisemään takkuja erityisesti hapsukarvoissa. Korvien säännöllinen puhdistus sekä jalkojen ja vatsan hapsukarvojen hoito ovat tärkeitä, sillä niihin tarttuu helposti takiaisia ja likaa. Tassujen, kintereiden ja intiimialueiden karvojen ajoittainen siistiminen pitää koiran siistinä muuttamatta turkin luonnollista ilmettä.

Ne ovat älykkäitä ja oppivaisia, mutta usein itsenäisiä ja saattavat reagoida viiveellä. Parhaiten toimii positiivinen, palkitsemiseen perustuva koulutus, jossa edetään kärsivällisesti ja johdonmukaisesti, sillä kovat menetelmät voivat saada ne sulkeutumaan. Ne saattavat kypsyä henkisesti hitaammin kuin jotkin muut rodut, joten lyhyet ja innostavat harjoitukset ovat tehokkaampia. Monet nauttivat hajutyöskentelystä ja noutamisesta, joita voi hyödyntää koulutuksen pitämisessä kiinnostavana.

Ne voivat sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, joka ymmärtää niiden turkinhoitoon, terveyteen ja koulutukseen liittyvät tarpeet. Lempeä luonne ja yleensä rauhallinen olemus ovat etuja, mutta suuri koko, karvanlähtö ja mahdolliset tuki- ja liikuntaelinongelmat vaativat huolellista harkintaa. Johdonmukainen koulutus, painonhallinta ja säännöllinen eläinlääkärinhoito ovat välttämättömiä. Tulevien omistajien kannattaa varautua verkkaiseen ja harkitsevasti toimivaan koiraan eikä nopeasti reagoivaan, hyvin energiseen kumppaniin.

Monet rodun koirat kuolaavat jonkin verran löysien huultensa vuoksi, etenkin ruoan äärellä tai juomisen jälkeen. Ne voivat myös alkaa haista selvästi, jos niiden korvia, ihopoimuja ja turkkia ei pidetä puhtaina ja kuivina. Säännöllinen turkinhoito, kuivaaminen uimisen jälkeen ja korvien hoito auttavat pitämään hajun kurissa. Jos kuola tai karvat kotona häiritsevät, nämä ominaisuudet kannattaa ottaa huomioon ennen rodun valintaa.

Ne jalostettiin alun perin ylösajaviksi spanieleiksi, ja monilla on edelleen vahva hajuaisti ja noutovietti. Kevyempiin spanielirotuihin verrattuna ne työskentelevät yleensä hitaammin ja järjestelmällisemmin ja ovat parhaimmillaan tiheässä kasvillisuudessa laajojen, avointen maastojen sijaan. Rakenteensa ja lämpöherkkyytensä vuoksi ne vaativat erityistä huolenpitoa lämpimällä säällä ja pitkinä työpäivinä. Metsästyskaveria etsivän on tärkeää löytää jalostuslinjoja, joissa painotetaan edelleen käyttöominaisuuksia, ja huolehtia koiran hyvästä fyysisestä kunnosta.