¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
- Clumberinspanieli on yksi raskaimmista spanieliroduista. Se on vankka, matalaraajainen ja yllättävän voimakas.
- Sisällä se on rauhallinen ja harkitseva, mutta suhtautuu innokkaasti hajutyöskentelyyn ja leikkeihin, joissa se pääsee käyttämään erinomaista nenäänsä.
- Rotu tunnetaan lempeästä ja hellästä luonteestaan sekä vahvasta kiintymyksestään perheeseensä, myös koiraa asiallisesti kohteleviin lapsiin.
- Runsas karvanlähtö ja kuolaaminen kuuluvat arkeen clumberinspanielin kanssa, joten rotu sopii omistajalle, jota pieni sotku ei haittaa.
- Alun perin verkkaisesti työskenteleväksi lintukoiraksi jalostettu clumberinspanieli on nykyään omistautunut seuralainen, joka nauttii yhä metsästystyöstä, jäljestämisestä ja leppoisista retkistä luonnossa.
¶Ulkonäkö ja turkki
Clumberinspanielin omaleimainen ulkonäkö erottaa sen muista spanieleista. Kevyen ja korkearaajaisen koiran sijaan se on vankka ja suorakaiteen muotoinen: runko on pitkä ja raskas, jalat lyhyet ja vahvat. Aikuisella clumberinspanielilla on voimakas luusto, syvä rintakehä ja leveä, voimakas pää, jotka antavat vaikutelman tyynestä vahvuudesta. Kallo on leveä ja hieman kupera, kuono neliömäinen ja syvä ja leuat vahvat. Keskikokoiset, tavallisesti tumman meripihkan väriset silmät luovat usein lempeän, mietteliään ilmeen, jota monet omistajat kuvailevat lähes inhimilliseksi.
Urokset ovat yleensä narttuja suurempia. Vaikka tarkka säkäkorkeus ja paino voivat hieman vaihdella maittain ja sukulinjoittain, clumberinspanieli kuuluu suurimpiin spanielirotuihin. Sen ei kuulu olla korkea vaan pikemminkin pitkä ja matala. Tämä rakenne auttoi sitä aikoinaan etenemään tiheässä aluskasvillisuudessa riistaa ylös ajaessaan. Liikkeen tulee olla vapaata ja rullaavaa, ei kömpelön näköistä. Koiran tulee tuntua tunnusteltaessa vahvalta ja lihaksikkaalta, ei pehmeältä tai veltolta.
Turkki on yksi clumberinspanielin näyttävimmistä ominaisuuksista. Se on tiheä, suora ja säänkestävä, ja pehmeä, runsas pohjavilla suojaa koiraa tiheässä kasvillisuudessa ja kosteissa oloissa. Peitinkarva on melko rungonmyötäistä eikä sen kuulu kihartua. Korvissa, raajoissa, vatsan alla ja hännässä on hapsuja, mutta ei yhtä runsaasti kuin joillakin muilla spanieliroduilla. Turkki on tarkoitettu suojaamaan koiraa, ei pelkästään koristeeksi.
Clumberinspanieli on pääosin valkoinen, ja sillä on sitruunankeltaisia tai oransseja merkkejä tavallisesti korvissa, silmien ympärillä ja joskus pieninä laikkuina rungossa. Myös raajojen ja kuonon pienet väripilkut ovat tavallisia. Runsasta väriä rungossa ei yleensä toivota näyttelykehässä, mutta kotikoiran omistajalle merkit tuovat vain lisää yksilöllistä ilmettä.
Clumberinspanielin turkinhoito on kohtuullisen helppoa, mutta aivan vähällä ei pääse. Tiheästä turkista irtoaa karvaa ympäri vuoden, ja kerran tai kahdesti vuodessa karvanlähtö on runsaampaa. Säännöllinen harjaus, mieluiten useita kertoja viikossa, auttaa:
- poistamaan irtokarvaa ja vähentämään karvan määrää kotona
- ehkäisemään takkuja etenkin korvien takana, kainaloissa ja vatsan alla
- pitämään ihon terveenä levittämällä ihon luonnollisia rasvoja turkkiin.
Tavallisen turkin harjaamiseen sopii piikkiharja tai karsta, ja metallikammalla voi selvittää hapsut. Monet omistajat vievät koiransa trimmaajalle parin kuukauden välein lähinnä tassukarvojen leikkaamista, hapsujen siistimistä ja takaosan hygienian ylläpitoa varten. Korvat on tärkeää pitää puhtaina ja kuivina, sillä raskaat luppakorvat voivat kerätä kosteutta. Korvat kannattaa tarkistaa säännöllisesti punoituksen, pahan hajun ja liiallisen vahan varalta.
Valkoinen turkki värjäytyy helposti etenkin suun ympäriltä, tassuista ja vatsan alta. Kasvojen hellävarainen pyyhkiminen ruokailun jälkeen, kuraisten jalkojen huuhtelu lenkin päätteeksi ja seisovan veden välttäminen auttavat pitämään turkin siistinä. Useimmille kotikoirille riittää satunnainen pesu miedolla koirashampoolla, mutta näyttelykoiran turkinhoito voi vaatia enemmän. Tulevan omistajan on syytä hyväksyä, että clumberinspanieli kuljettaa sisään mutaa, lehtiä ja muuta roskaa eikä vaalea turkki pysy pitkään tahrattomana. Monille juuri hieman rähjäinen viehätys kuuluu rodun vetovoimaan.
¶Luonne ja persoonallisuus
Elämä clumberinspanielin kanssa tuntuu usein siltä kuin kodin jakaisi rauhallisen, harkitsevan vanhan ystävän kanssa, joka silloin tällöin muistaa olevansa oikeastaan melkoinen pelle. Rotu tunnetaan lempeydestään ja tasaisesta luonteestaan. Useimmat clumberinspanielit ovat helliä, leppoisia ja syvästi kiintyneitä perheeseensä. Ne muodostavat yleensä hyvin vahvoja siteitä ja viihtyvät siellä missä niiden ihmisetkin, olipa kyse huoneesta toiseen seuraamisesta tai torkkumisesta lähellä omistajan työskennellessä.
Hyvin jalostettu ja asianmukaisesti sosiaalistettu clumberinspanieli voi olla erinomainen kumppani lapsille. Se on yleensä kärsivällinen ja suvaitsevainen eikä hätkähdä helposti melua tai vilskettä. Vankan rakenteensa ansiosta se ei myöskään ole yhtä hento kuin jotkin pienemmät rodut. Se on silti elävä eläin, jolla on omat rajansa. Lapsille on opetettava koiran kunnioittavaa kohtelua: sen päälle ei saa kiivetä, sen unta ei saa häiritä ja sen on annettava syödä rauhassa. Vastineeksi clumberinspanielista tulee usein uskollinen leikkikaveri, joka osallistuu mielellään rauhallisiin pihaleikkeihin tai makoilee hiljaa lapsen lukiessa tai leikkiessä lähistöllä.
Monet clumberinspanielit suhtautuvat muihin koiriin seurallisesti mutta hillitysti, eivät riehakkaasti. Ne eivät yleensä ole yhtä avoimen tuttavallisia kuin jotkin muut spanielirodut ja saattavat vaikuttaa varautuneilta vieraiden koirien seurassa. Hyvin toteutettu varhainen sosiaalistaminen auttaa ehkäisemään arkuutta ja ärtyisyyttä. Pienten lemmikkien, kuten kanien ja lintujen, kanssa on oltava varovainen, sillä clumberinspanieli on yhä metsästyskoira, jota hajut ja liike kiinnostavat luontaisesti. Jotkin yksilöt elävät rauhallisesti pieneläinten kanssa, mutta huolellinen tutustuttaminen ja valvonta ovat välttämättömiä.
Kotona clumberinspanieli on yleensä rauhallinen ja valitsee usein mieluummin mukavan pedin ja leppoisan seuran kuin jatkuvan tekemisen. Tämän levollisuuden ansiosta se sopii monenlaisiin koteihin, niin perheille ja pariskunnille kuin iäkkäämmille omistajille, jotka pitävät kävelyistä mutta eivät halua yliaktiivista koiraa. Pelkkä sohvan koriste se ei kuitenkaan ole. Ilman riittävää aivotyötä ja sopivaa liikuntaa clumberinspanieli voi pitkästyä, mikä saattaa näkyä tavaroiden pureskeluna, puutarhan kaivamisena tai valikoivana kuulona.
Itsenäisyys on rodulle tyypillinen piirre. Clumberinspanieli miettii ennen kuin toimii ja voi olla hieman itsepäinen. Se ei tottele käskyjä mekaanisesti ja saattaa jättää pyynnön huomiotta, ellei näe syytä noudattaa sitä. Tämä ei tarkoita, että se olisi luonnostaan tottelematon, vaan että se tarvitsee rauhallista ja reilua ohjausta sekä selkeät rajat. Kun koira ymmärtää, mitä siltä odotetaan, se osallistuu yleensä mielellään. Painostava tai kova käsittely saa sen sen sijaan nopeasti sulkeutumaan.
Clumberinspanielin persoonallisuuteen kuuluu myös huumorintaju. Monet omistajat kertovat leikkisästä ja vallattomasta puolesta, joka näkyy sukkavarkauksina, kekseliäinä reitteinä mukaville huonekaluille tai tahallisina yrityksinä naurattaa ihmisiä. Tämä hassutteleva puoli yhdistettynä vahvoihin työominaisuuksiin tekee rodusta erityisen viehättävän.
Tulevan omistajan on hyvä tuntea myös muutamat haasteet. Clumberinspanielit ovat usein hyvin persoja ruoalle, ja ne saattavat kerjätä tai etsiä syötävää omin päin, jos siihen annetaan mahdollisuus. Lihominen on todellinen riski, joka voi heikentää terveyttä ja liikkumista. Monet myös kuolaavat etenkin ruoan äärellä tai juomisen jälkeen, ja riippuvat huulet voivat kuljettaa vettä pitkin lattiaa. Jotkin yksilöt ovat äänekkäitä, eivät välttämättä kovalla haukunnalla vaan murahduksilla, huokauksilla ja muilla ilmeikkäillä äänillä. Ihmiselle, joka arvostaa rauhallista ja vakaata, persoonallista ja perhe-elämää rakastavaa kumppania, clumberinspanieli voi olla erittäin antoisa rotu.
¶Koulutus ja liikunta
Clumberinspanielin koulutuksessa on löydettävä tasapaino sen harkitsevan luonteen ymmärtämisen ja luontaisten kykyjen hyödyntämisen välille. Rotu on älykäs ja osaava mutta myös itsenäinen, eikä pelkkä miellyttämisenhalu ohjaa sitä. Parhaiten se vastaa rauhalliseen ja kärsivälliseen koulutukseen, jossa käytetään positiivista vahvistamista, kuten herkkuja, leluja tai kehuja. Lyhyet ja vaihtelevat harjoitukset pitävät sen mielenkiinnon yllä etenkin nuorena. Pitkät, toistuvat harjoitussarjat todennäköisesti kyllästyttävät sen ja saavat sen menettämään kiinnostuksensa.
Varhaisessa koulutuksessa kannattaa keskittyä hyviin käytöstapoihin ja perustaitoihin, kuten istumiseen, paikallaoloon, luoksetuloon, luopumiseen ja kauniisti hihnassa kulkemiseen. Clumberinspanielin pentu voi olla vahva jo nuorena, joten hihnakäytöksen opettaminen on tärkeää. Erinomainen hajuaisti ja kiinnostus tuoksuihin voivat saada sen kiskomaan omistajaa kiinnostavien hajujen perässä, ellei keskittymistä ole harjoiteltu. Haistelutauot voivat toimia hyvin palkkiona. Voit esimerkiksi pyytää koiraa kulkemaan hetken vierellä ja vapauttaa sen sitten palkkioksi haistelemaan turvalliseen paikkaan.
Clumberinspanieli reagoi usein herkästi äänensävyyn ja kehonkieleen. Huutaminen, kovakourainen käsittely ja rankaisuun perustuvat menetelmät vahingoittavat luottamusta ja tekevät koirasta varautuneen tai itsepäisen. Ystävällinen mutta johdonmukainen ote, selkeät säännöt ja säännöllinen harjoittelu puolestaan tuottavat yleensä hyvin ohjaukseen vastaavan ja yhteistyöhaluisen kumppanin. Monet clumberinspanielit haluavat miettiä asioita hetken. Vihjeen jälkeen pidetty pieni tauko auttaa koiraa käsittelemään kuulemansa ja toimimaan sen mukaan paremmin kuin käskyjen nopea toistaminen.
Clumberinspanieli ei ole vauhdikas urheilija, mutta pohjimmiltaan se on työskentelevä lintukoira ja tarvitsee päivittäistä tekemistä. Tyypillinen aikuinen clumberinspanieli nauttii kohtuullisesta, säännöllisestä liikunnasta, johon kuuluu:
- yksi tai kaksi päivittäistä lenkkiä, yhteensä usein noin tunti tai enemmän koiran iän ja terveydentilan mukaan
- mahdollisuuksia tutkia turvallisia alueita vapaana, kun luoksetulo on luotettava
- hajuleikkejä, kuten herkkujen tai lelujen etsimistä ruohikosta tai puutarhasta
- silloin tällöin pidempiä retkiä maaseudulle, metsiin tai pelloille.
Monet aliarvioivat clumberinspanielin sen leppoisan olemuksen vuoksi. Vaikka se ei ole kiihkeä koira, sillä on kestävyyttä ja se jaksaa edetä tasaista tahtia varsin pitkään etenkin viileässä säässä. Kuumalla on oltava varovainen, sillä raskas rakenne ja tiheä turkki altistavat ylikuumenemiselle. Liikunta kannattaa ajoittaa päivän viileimpiin hetkiin, ja raikasta vettä sekä varjoa on oltava aina saatavilla.
Clumberinspanieli pärjää usein hyvin lajeissa, joissa tarvitaan hajuaistia tai tasaista, harkittua työskentelyä. Sopivia harrastuksia voivat olla metsästyskoulutus, jäljestys, henkilöetsintä eli mantrailing, hajutyöskentely sekä jotkin tottelevaisuuskoulutuksen muodot tai rally-toko. Myös agility voi sopia joillekin yksilöille, mutta korkeat hypyt kovassa vauhdissa eivät ole ihanteellisia rodun rakenteelle, varsinkaan jos nivelissä on ongelmia. Paremmin sopivat vähän iskuja aiheuttavat lajit, joissa koira pääsee käyttämään päätään ja nenäänsä.
Aivojumppa on yhtä tärkeää kuin fyysinen liikunta. Ruokapulmat, temppujen harjoittelu, noutoleikkien opettaminen ja kiinnostavien lelujen vaihtelu auttavat pitämään clumberinspanielin tyytyväisenä. Tylsistynyt koira saattaa keksiä omat huvituksensa, kuten puutarhan muokkaamisen, keittiön kaappien tutkimisen tai äänekkäät leikit sopimattomaan aikaan. Sopivasti liikkunut ja aivotyötä saanut clumberinspanieli on kotona yleensä rento ja tyytyväinen.
Omistajalle, joka nauttii yhteistyöstä koiran kanssa eikä etsi kiihkeästi työskentelevää suorittajaa, clumberinspanielin kouluttaminen voi olla hyvin palkitsevaa. Se saattaa edistyä hieman hitaammin kuin jotkin energiset rodut, mutta muistaa usein oppimansa ja soveltaa sitä järkevästi. Kärsivällisyydellä, kunnioituksella ja huumorintajulla siitä voi kasvaa kohtelias ja hyvätapainen kumppani, jonka ottaa mielellään mukaan minne tahansa.
¶Terveys
Clumberinspanieli on vankka ja voimakasrakenteinen koira, mutta kaikkien rotujen tavoin sillä on tiettyjä terveysriskejä, joista tulevan omistajan on hyvä tietää. Vastuullinen jalostus ja asiantunteva hoito voivat vähentää monia riskejä, mutta yhdenkään koiran terveyttä ei voida taata. Kun tietää, mitä seurata ja miten clumberinspanielista huolehditaan oikein, voi tukea sen pitkää ja hyvää elämää.
Yksi rodun merkittävimmistä terveyteen liittyvistä asioista on nivelten ja luuston kunto. Raskaan ja matalan rakenteen vuoksi lonkat ja kyynärnivelet vaativat erityistä huomiota. Rodulla esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa, joten vastuulliset kasvattajat teettävät jalostuskoirilleen yleensä viralliset lonkka- ja kyynärniveltutkimukset. Pennunostajan kannattaa kysyä näiden tuloksista. Kehittyviä niveliä voi suojata pitämällä koiran hoikkana ja terveessä painossa sekä välttämällä liiallista hyppimistä ja raskasta liikuntaa kasvuiässä.
Myös silmien terveys on tärkeää. Joillakin clumberinspanieleilla voi olla alttiutta esimerkiksi silmäluomien sisään- tai ulospäin kiertymiseen eli entropiumiin tai ektropiumiin sekä kaihiin. Jalostuskoirille suositellaan säännöllisiä silmätutkimuksia silmäsairauksiin perehtyneellä eläinlääkärillä. Kotikoiran omistajan kannattaa tarkkailla punoitusta, runsasta kyynelvuotoa, siristelyä ja näkökyvyn muutoksia. Varhainen hoito voi usein parantaa hoitotulosta ja koiran oloa.
Rodun syvän rintakehän ja vankan rakenteen vuoksi sillä voi toisinaan esiintyä selkärangan ja selän ongelmia, joissakin sukulinjoissa myös välilevysairauksia. Toistuvien iskuja aiheuttavien suoritusten välttäminen, korkealta huonekaluilta hyppäämisen estäminen ja lihaskunnon ylläpitäminen järkevällä liikunnalla ovat hyödyllisiä ennaltaehkäiseviä keinoja. Autossa kulkemista helpottava ramppi tai portaat voivat vähentää sekä nivelten että selkärangan rasitusta.
Koska clumberinspanielit rakastavat ruokaa, lihavuus on hyvin todellinen ja yleinen huolenaihe. Ylipaino kuormittaa niveliä, lisää diabeteksen riskiä ja voi lyhentää elinikää. Ruoka-annokset tulee mitata tarkasti, runsaskalorisia herkkuja rajoittaa ja koulutuspalkkiot laskea mukaan päivän kokonaisruokamäärään. Säännöllinen painon ja kuntoluokan seuranta, mieluiten tunnustelemalla eikä vain silmämääräisesti, auttaa havaitsemaan vähittäisen lihomisen ennen kuin siitä tulee vakava ongelma.
Korvien terveys vaatii jatkuvaa huomiota. Raskaat luppakorvat voivat kerätä kosteutta ja luoda lämpimät olosuhteet, joissa hiivat ja bakteerit viihtyvät. Säännölliset tarkistukset ja hellävarainen puhdistus eläinlääkärin suosittelemalla aineella voivat vähentää tulehduksia huomattavasti. Tarkkailtavia oireita ovat pään ravistelu, raapiminen, tumma erite ja korvista tuleva paha haju.
Muita clumberinspanieleilla tavattavia terveysongelmia ovat tietyt sydänsairaudet, autoimmuunisairaudet ja jotkin lisääntymiseen liittyvät vaikeudet. Monissa maissa rotuyhdistykset ja kenneljärjestöt suosittelevat tai edellyttävät jalostuskoirilta tiettyjä terveystutkimuksia. Tavallisia suosituksia ovat:
- lonkkien ja kyynärnivelten viralliset tutkimukset
- silmätutkimus silmäsairauksiin perehtyneellä eläinlääkärillä
- toisinaan lisätutkimukset paikallisten ohjeiden ja rodusta kertyneen ajantasaisen tiedon mukaan.
Clumberinspanielin tyypillinen elinikä on noin 10–12 vuotta, mutta hyvällä hoidolla ja ripauksella onnea jotkin yksilöt elävät pidempään. Pitkää ikää tukevat yhdessä:
- laadukas, ikään ja aktiivisuustasoon sopiva ravinto
- painonhallinta sekä säännöllinen ja järkevä liikunta
- ennaltaehkäisevä eläinlääkärinhoito, kuten rokotukset, loistorjunta ja hammastarkastukset
- nopea reagointi kipuun, jäykkyyteen, hengitysvaikeuksiin ja käytöksen muutoksiin.
Koiravakuutus on tälle rodulle erittäin suositeltava, sillä nivelten, silmien ja muiden ongelmien tutkimukset, kuvantaminen ja mahdolliset leikkaukset voivat olla kalliita. Monien omistajien mielestä vakuutus tuo mielenrauhaa ja mahdollistaa päätösten tekemisen koiran tarpeiden eikä taloudellisten rajoitteiden perusteella.
Yksi parhaista lähtökohdista on valita vastuullinen kasvattaja, joka kertoo avoimesti sukulinjojensa terveydestä ja tarjoaa tukea koiran koko elämän ajan. Jos kotiin tulee kodinvaihtajana vanhempi clumberinspanieli, perusteellinen eläinlääkärintarkastus ja avoin keskustelu tiedossa olevista terveysongelmista ovat yhtä tärkeitä. Terveysriskit on otettava vakavasti, mutta niiden ei pitäisi peittää alleen tämän harkitsevan ja omistautuneen rodun monia hyviä puolia, kun omistaja on valmis huolehtimaan siitä asianmukaisesti.
¶Historia ja alkuperä
Clumberinspanielilla on rikas ja hieman salaperäinen historia, joka ulottuu useiden vuosisatojen taakse. Yleisesti hyväksytyn käsityksen mukaan rotu kehittyi Britanniassa, vaikka sen varhaisia vaiheita yhdistetään tarinoissa myös Ranskaan. Tunnetun kertomuksen mukaan ranskalaiselle aatelismiehelle kuuluneita spanieleita siirrettiin Ranskan vallankumouksen aikana Newcastlen herttuan tilalle Clumber Parkiin Nottinghamshireen. Siellä riistanvartijat ja tilan henkilökunta kehittivät koiria valikoivalla jalostuksella kohti nykyistä clumberinspanielia. Olivatpa tarinan kaikki yksityiskohdat totta tai eivät, rodulla on selvästi pitkä yhteys brittiläisiin aateliskartanoihin ja järjestettyihin metsästysretkiin.
Alun perin clumberinspanieli jalostettiin tiheässä kasvillisuudessa työskenteleväksi lintukoiraksi. Matala, voimakas runko ja vahvat lavat auttoivat sitä tunkeutumaan tiheän aluskasvillisuuden, karhunvatukkapensaiden ja muun pensaikon läpi sekä ajamaan riistalintuja lentoon tasaisella, hallitulla vauhdilla. Toisin kuin joitakin nopeampia ja kiihkeämpiä spanieleita, clumberinspanielia arvostettiin sen hiljaisen, harkitun työskentelytavan ja poikkeuksellisen hyvän hajuaistin vuoksi. Se sopi ihanteellisesti metsästysseurueisiin, joissa suosittiin maltillista etenemistä, erityisesti suurten puistojen ja kartanoiden tiheäkasvustoisilla mailla.
Rotu yhdistettiin erityisesti kuninkaallisiin ja aatelisperheisiin. Ajan mittaan clumberinspanieleita kuvattiin maalauksissa ja kirjallisissa kertomuksissa luotettuina metsästyskumppaneina. Niiden määrä ei koskaan noussut yhtä suureksi kuin joidenkin muiden käyttökoirarotujen, vaan rotu säilyi jossain määrin asiaan vihkiytyneiden koirana. Varhaiset kenneljärjestöt tunnustivat clumberinspanielin melko nopeasti, ja joissakin maissa se kuului ensimmäisiin virallisesti näyttelyissä esitettyihin ja rekisteröityihin spanielirotuihin.
Metsästyksen, tuliaseiden ja metsästystapojen kehittyessä monien perinteisten käyttökoirien rooli muuttui. Joitakin rotuja mukautettiin uudenlaisiin työtehtäviin, kun taas toiset, clumberinspanieli mukaan lukien, vähenivät vähitellen metsästyskäytössä ja yleistyivät seura- ja näyttelykoirina. Kasvattajat keskittyivät säilyttämään rodun tunnusomaisen ulkonäön ja tasaisen luonteen, toisinaan laajan metsästyskäytön kustannuksella.
Viime vuosikymmeninä kiinnostus clumberinspanielin säilyttämiseen toimivana metsästyskoirana ja seuralaisena on kasvanut. Käyttöominaisuuksista kiinnostuneet harrastajat kouluttavat koiria ja osallistuvat niiden kanssa metsästyskokeisiin useissa maissa. Ne osoittavat, että alkuperäiset ominaisuudet, hyvä hajuaisti, kestävyys ja rauhallinen työskentelytapa, ovat edelleen tallella. Samaan aikaan monet clumberinspanielit elävät tyytyväisinä perhekoirina ja harrastavat varsinaisen metsästyksen sijaan esimerkiksi hajutyöskentelyä, tottelevaisuutta, rally-tokoa ja vapaamuotoisia noutoleikkejä.
Nykyään clumberinspanieli on monissa osissa maailmaa melko harvinainen rotu, jolla on kuitenkin omistautuneita kannattajia. Rotuyhdistykset edistävät terveystutkimuksia, vastuullista jalostusta sekä rodun historian ja tarpeiden tuntemusta. Nykyisellä clumberinspanielilla on selvä yhteys alkuperäänsä paitsi ulkonäössään myös hiljaisessa määrätietoisuudessaan, tarkassa nenässään ja mieltymyksessään harkittuun työskentelyyn kiihkeän toiminnan sijaan.
Aatelisesta ja hieman suljetusta taustastaan huolimatta tämän päivän clumberinspanieli on kaikkea muuta kuin etäinen. Se on siirtynyt kartanoiden metsästyskumppanista rakastetuksi perheenjäseneksi ja säilyttänyt monet ominaisuudet, joiden vuoksi sitä arvostettiin metsästyksessä. Clumberinspanielin kanssa elävät tuntevat usein yhteyden tähän pitkään ja hieman romanttiseen historiaan katsellessaan koiransa järjestelmällistä etsintää pensasaidassa tai verkkaista kuljeskelua metsäpolulla.
¶Arki clumberinspanielin kanssa
Elämä clumberinspanielin kanssa on pitkäaikainen sitoumus, johon kuuluu iloa, seuraa ja melko paljon käytännön järjestelyjä. Ennen koiran hankkimista on tärkeää miettiä, sopiiko rotu omaan elämäntyyliin ja päivärytmiin sekä kuinka hyvin sietää karvaa ja kuolaa. Clumberinspanieli viihtyy kodissa, jossa sitä kohdellaan perheenjäsenenä ja jossa se saa viettää paljon aikaa ihmistensä kanssa. Säännölliset pitkät yksinolot eivät sovi sille hyvin. Vaikka monet aikuiset pärjäävät muutaman tunnin yksin, pennut ja nuoret koirat tarvitsevat seuraa, selkeää arkea ja säännöllisiä ulkoilukertoja tarpeilleen.
Myös tilantarve on huomioitava. Clumberinspanieli on vankka ja usein painava koira, joka arvostaa mahdollisuutta liikkua väljästi. Se voi sopeutua kerrostaloasuntoon, jos sen liikunnan ja aivotyön tarve täytetään, mutta yleensä se viihtyy paremmin kodissa, josta pääsee turvalliseen puutarhaan. Aidatulla pihalla se voi haistella, ottaa aurinkoa ja puuhailla ilman varsinaista kävelylenkkiä. Aidan tulee olla tukeva ja pitävä, sillä kiinnostavat hajut voivat houkutella joitakin clumberinspanieleita lähtemään omille teilleen.
Uuden omistajan kannattaa varautua seuraaviin:
- säännöllinen turkinhoito ja ympärivuotinen karvanlähtö
- kuola lattioilla, huonekaluissa ja joskus vaatteissa, erityisesti juomisen jälkeen
- sisään kulkeutuva muta ja lehdet, etenkin sateisessa tai lumisessa ilmastossa.
Sohvan suojukset, pestävät koiranpedit ja hyvä imuri osoittautuvat nopeasti hyödyllisiksi hankinnoiksi. Monet pitävät oven vieressä pyyhettä tassujen kuivaamiseen ja keittiössä liinaa juomisen jälkeen roiskuneen veden pyyhkimiseen. Korotettu ruokakuppiteline voi vähentää sotkua ja olla korkeammille yksilöille mukavampi.
Clumberinspanielin hoidosta aiheutuu tavallisia keskikokoisen tai suuren koiran kuluja, jotka voivat olla koon ja mahdollisten terveystarpeiden vuoksi hieman keskimääräistä suurempia. Jatkuvia menoja ovat:
- laadukas ruoka, joka sopii suurelle, aktiivisuudeltaan melko vähäiselle tai kohtalaisen aktiiviselle koiralle
- tavanomainen eläinlääkärinhoito, rokotukset, loistorjunta ja vuosittaiset tarkastukset
- koiravakuutus tai erillinen säästövara hätätilanteita varten
- trimmaajan palvelut muutaman kuukauden välein, ellei omistaja leikkaa ja siisti karvoja itse
- varusteet, kuten hihnat, valjaat, pannat, pedit, kuljetushäkit ja lelut.
Vuoden mittaan kuluista kertyy huomattava summa, joten realistinen budjetti kannattaa laatia ennen koiraan sitoutumista. Kestävien varusteiden valitseminen auttaa, sillä clumberinspanieli on vahva ja voi rikkoa heppoiset hihnat tai lelut nopeasti. Hyvin istuvat valjaat ovat hyödylliset kävelyillä etenkin silloin, kun hihnakäytöstä vielä harjoitellaan: niiden avulla koiraa on helpompi hallita ilman kaulaan kohdistuvaa painetta.
Kotona clumberinspanieli hyötyy johdonmukaisesta päivärytmistä. Säännölliset lenkki-, ruokailu-, harjoittelu- ja lepoajat lisäävät turvallisuuden tunnetta. Avoin häkki tai oma nukkumapaikka voi tarjota turvallisen ja rauhallisen vetäytymispaikan etenkin vilkkaassa lapsiperheessä. Lapsille on tärkeää opettaa, että tätä tilaa kunnioitetaan. Monet clumberinspanielit pitävät pehmeistä alustoista, mutta pedin tulee tukea niveliä riittävästi. Ortopedinen peti voi olla hyvä vaihtoehto varsinkin koiran ikääntyessä.
Clumberinspanielin kanssa yhteinen vapaa-aika sisältää usein leppoisia retkiä puistoihin, metsiin ja koiraystävällisiin paikkoihin. Se ei välttämättä ole ketterin kumppani erittäin vaativiin urheilulajeihin, mutta sopii mainiosti tasaiseen tahtiin tehtäville vaelluksille, maaseutukävelyille ja sosiaalisiin tapaamisiin, joissa se voi tavata ihmisiä rauhallisessa ympäristössä. Lempeä olemus ja ilmeikkäät kasvot herättävät usein huomiota, joten omistajan on hyvä varautua uteliaiden vieraiden kysymyksiin. Monet heistä eivät ehkä ole koskaan nähneet clumberinspanielia.
Myös ilmasto on syytä ottaa huomioon. Tiheän turkin ja raskaan rakenteen vuoksi clumberinspanieli viihtyy paremmin viileässä. Kuumilla alueilla sen oloista on huolehdittava tarkasti: se tarvitsee ilmastoidut sisätilat, varjoisia ulkoalueita, lenkit aamunkoiton tai iltahämärän viileydessä sekä runsaasti raikasta vettä. Kuumuuteen liittyvät ongelmat voivat olla vakavia, joten niiden tunnistaminen ja ehkäisy ovat välttämättömiä.
Lopulta clumberinspanieli sopii ihmiselle, joka arvostaa uskollista ja harkitsevaa kumppania enemmän kuin erittäin energistä urheilukaveria. Kärsivällisen ja lempeän kohtelun se palkitsee syvällä kiintymyksellä, hiljaisella uskollisuudella ja lämpimällä läsnäololla kotona. Kun omistaja hyväksyy karvat, kuolan ja satunnaiset itsepäisyyden hetket, clumberinspanieli tuo arkeen ainutlaatuisen yhdistelmän rauhallisuutta, hassuttelevaa viehätystä ja perinteistä työkoiran asennetta moniksi vuosiksi.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen clumberinspanieli on yleensä luonteeltaan perheen ja muiden lemmikkien seurassa?
Tämän rodun koirat ovat tyypillisesti rauhallisia, lempeitä ja kiintyvät etenkin perheenjäseniinsä. Ne ovat usein kärsivällisiä ja tulevat hyvin toimeen lasten kanssa sekä yleensä myös muiden koirien kanssa, kunhan ne on sosiaalistettu asianmukaisesti. Ne ovat luonteeltaan monia muita spanieleita leppoisampia, mutta saattavat toisinaan olla itsepäisiä. Ne kiintyvät vahvasti läheisiinsä eivätkä viihdy pitkiä aikoja yksin.
Kuinka paljon liikuntaa clumberinspanieli todellisuudessa tarvitsee päivittäin?
Hieman kömpelöstä olemuksestaan huolimatta ne ovat liikunnallisia koiria ja tarvitsevat säännöllistä, kohtuullista liikuntaa. Useimmille aikuisille koirille riittää yleensä kaksi tai kolme reipasta kävelylenkkiä päivässä sekä jonkin verran vapaana nuuskimista tai noutoleikkejä. Niiden rakenne ei sovellu kovavauhtiseen juoksuun tai pitkille juoksulenkeille, varsinkaan kuumalla säällä. Hajuleikkien ja koulutuksen tarjoama aivotyö on yhtä tärkeää kuin fyysinen liikunta.
Sopivatko clumberinspanielit kerrostaloasuntoon vai tarvitsevatko ne ison pihan?
Ne voivat sopeutua kerrostaloasumiseen, kunhan ne saavat säännöllisesti riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Rauhallinen käytös sisätiloissa ja vähäinen tai kohtalainen aktiivisuustaso sopivat pienempiinkin koteihin, mutta päivittäinen ulkoilu on silti tarpeen. Turvallisesti aidattu piha on eduksi, mutta ei välttämätön, jos omistajat sitoutuvat säännöllisiin kävelylenkkeihin ja leikkihetkiin. Portaat voivat olla hankalia nivelvaivoista kärsiville tai ikääntyville koirille.
Mille terveysongelmille clumberinspanielit ovat alttiita?
Yleisiä terveysongelmia ovat lonkka- ja kyynärniveldysplasia, välilevysairaus, silmäongelmat, kuten silmäluomen sisäänpäin kiertyminen eli entropium, sekä taipumus lihavuuteen. Joillakin koirilla voi esiintyä myös raskaista luppakorvista johtuvia korvatulehduksia ja ihopoimujen iho-ongelmia. Vastuulliset kasvattajat tutkivat yleensä jalostuskoirat tuki- ja liikuntaelimistön sekä silmien sairauksien varalta. Koiran pitäminen hoikkana ja rasittavien hyppyjen välttäminen voivat vähentää nivel- ja selkäongelmien riskiä.
Miksi clumberinspanieleita kuvataan usein vankkaluustoisiksi tai matalaraajaisiksi, ja vaikuttaako tämä niiden aktiivisuuteen?
Ne jalostettiin vankkarakenteisiksi, mataliksi, riistaa ylös ajaviksi koiriksi, jotka pystyvät etenemään tiheässä aluskasvillisuudessa tasaiseen tahtiin. Niiden vahva luusto ja pitkä runko antavat niille voimaa ja kestävyyttä, mutta voivat myös kuormittaa niveliä ja selkärankaa. Rakenteensa vuoksi niille sopii paremmin tasainen, hallittu liikunta kuin äkilliset käännökset, hyppiminen tai voimakkaasti kehoa kuormittavat urheilulajit. Omistajien on hyvä tarkkailla mahdollisia kivun tai epämukavuuden merkkejä ja huolehtia siitä, ettei koiralle kerry ylipainoa.
Kuinka paljon clumberinspanielin turkki vaatii hoitoa ja kuinka paljon siitä lähtee karvaa?
Niillä on tiheä, keskipitkä turkki, josta lähtee karvaa kohtalaisesti tai runsaasti, etenkin karvanlähtöaikoina. Viikoittainen harjaus ja karvanlähtöaikoina tiheämpi harjaaminen auttavat poistamaan irtokarvaa ja ehkäisemään takkuja erityisesti hapsukarvoissa. Korvien säännöllinen puhdistus sekä jalkojen ja vatsan hapsukarvojen hoito ovat tärkeitä, sillä niihin tarttuu helposti takiaisia ja likaa. Tassujen, kintereiden ja intiimialueiden karvojen ajoittainen siistiminen pitää koiran siistinä muuttamatta turkin luonnollista ilmettä.
Ovatko clumberinspanielit helppoja kouluttaa vai ovatko ne itsepäisiä?
Ne ovat älykkäitä ja oppivaisia, mutta usein itsenäisiä ja saattavat reagoida viiveellä. Parhaiten toimii positiivinen, palkitsemiseen perustuva koulutus, jossa edetään kärsivällisesti ja johdonmukaisesti, sillä kovat menetelmät voivat saada ne sulkeutumaan. Ne saattavat kypsyä henkisesti hitaammin kuin jotkin muut rodut, joten lyhyet ja innostavat harjoitukset ovat tehokkaampia. Monet nauttivat hajutyöskentelystä ja noutamisesta, joita voi hyödyntää koulutuksen pitämisessä kiinnostavana.
Sopiiko clumberinspanieli ensimmäiseksi koiraksi?
Ne voivat sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, joka ymmärtää niiden turkinhoitoon, terveyteen ja koulutukseen liittyvät tarpeet. Lempeä luonne ja yleensä rauhallinen olemus ovat etuja, mutta suuri koko, karvanlähtö ja mahdolliset tuki- ja liikuntaelinongelmat vaativat huolellista harkintaa. Johdonmukainen koulutus, painonhallinta ja säännöllinen eläinlääkärinhoito ovat välttämättömiä. Tulevien omistajien kannattaa varautua verkkaiseen ja harkitsevasti toimivaan koiraan eikä nopeasti reagoivaan, hyvin energiseen kumppaniin.
Kuolaavatko clumberinspanielit paljon ja onko niillä voimakas koiran haju?
Monet rodun koirat kuolaavat jonkin verran löysien huultensa vuoksi, etenkin ruoan äärellä tai juomisen jälkeen. Ne voivat myös alkaa haista selvästi, jos niiden korvia, ihopoimuja ja turkkia ei pidetä puhtaina ja kuivina. Säännöllinen turkinhoito, kuivaaminen uimisen jälkeen ja korvien hoito auttavat pitämään hajun kurissa. Jos kuola tai karvat kotona häiritsevät, nämä ominaisuudet kannattaa ottaa huomioon ennen rodun valintaa.
Kuinka hyvin clumberinspanieli soveltuu nykyään aktiiviseen metsästykseen tai maastotyöskentelyyn?
Ne jalostettiin alun perin ylösajaviksi spanieleiksi, ja monilla on edelleen vahva hajuaisti ja noutovietti. Kevyempiin spanielirotuihin verrattuna ne työskentelevät yleensä hitaammin ja järjestelmällisemmin ja ovat parhaimmillaan tiheässä kasvillisuudessa laajojen, avointen maastojen sijaan. Rakenteensa ja lämpöherkkyytensä vuoksi ne vaativat erityistä huolenpitoa lämpimällä säällä ja pitkinä työpäivinä. Metsästyskaveria etsivän on tärkeää löytää jalostuslinjoja, joissa painotetaan edelleen käyttöominaisuuksia, ja huolehtia koiran hyvästä fyysisestä kunnosta.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Clumberinspanieli muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
