Rodun Cavapoo kasvattajat läheltäsi

Useimmat ovat helliä, ihmisläheisiä ja varsin lempeitä, ja niissä yhdistyvät usein cavalierin pehmeys ja villakoiran valppaus. Ne viihtyvät yleensä omistajiensa lähellä, tulevat hyvin toimeen koiria kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa ja voivat suhtautua ystävällisesti vieraisiinkin. Joissakin sukulinjoissa voi kuitenkin esiintyä enemmän herkkyyttä tai arkuutta, ellei varhaiseen sosiaalistamiseen kiinnitetä huomiota.

Monilla karvanlähtö on vähäistä tai kohtalaista, varsinkin jos villakoiran perimä näkyy vahvasti turkissa, mutta niiden allergiaystävällisyyttä ei voida taata. Joistakin yksilöistä lähtee karvaa enemmän cavalierin tapaan, joten allergisen kannattaa tavata juuri kyseinen koira ja varautua säännölliseen turkinhoitoon hilseen ja irtokarvan vähentämiseksi.

Useimmille sopii noin 45–60 minuuttia liikuntaa päivässä jaettuna pariin kävelylenkkiin sekä lyhyet leikkihetket. Ne ovat yleensä vilkkaita ja nauttivat liikkumisesta, mutta pienen kokonsa ja cavalieritaustansa vuoksi niitä ei pidä rasittaa liikaa, etenkään pikkupentuina tai kuumalla säällä.

Ne voivat periä cavalierkingcharlesinspanieleilla ja villakoirilla esiintyviä terveysongelmia, kuten sydänsairauksia (erityisesti hiippaläppäsairautta), korvatulehduksia, hampaiden ahtautta sekä joitakin nivel- tai silmäsairauksia. Vastuulliset kasvattajat tutkivat jalostukseen käytettävät koirat tunnettujen perinnöllisten sairauksien varalta. Tämä auttaa pienentämään riskiä, mutta ei poista sitä kokonaan.

Useimmat aikuiset koirat ovat pienikokoisia ja painavat noin 8–12 kiloa. Säkäkorkeuteen vaikuttaa se, onko villakoiravanhempi toy- vai kääpiövillakoira. Ne ovat yleensä lähes lopullisessa säkäkorkeudessaan noin 9 kuukauden iässä, mutta vankistuvat vielä noin 12–15 kuukauden ikään asti.

Ne haukkuvat yleensä kohtuullisesti ja ääntelevät usein innostuessaan, ilmoittaessaan vieraista tai jäädessään yksin ja tuntiessaan olonsa ahdistuneeksi. Johdonmukaisella koulutuksella ja riittävillä aivopähkinöillä useimmat oppivat hillitsemään haukkumistaan, mutta hyvin takertuvat yksilöt saattavat hakea huomiota ääntelemällä muita herkemmin.

Niiden turkki voi olla laineikas tai hyvinkin kihara, ja se vaatii yleensä harjausta vähintään useita kertoja viikossa takkuuntumisen ehkäisemiseksi sekä ammattilaisen tekemän trimmauksen 6–10 viikon välein. Ilman säännöllistä turkinhoitoa takkuja muodostuu helposti korvien ympärille, kainaloihin ja hännäntyveen, ja ne voivat nopeasti alkaa tuntua koirasta epämukavilta.

Useimmat ovat älykkäitä ja miellyttämishaluisia, joten palkitsemiseen perustuva koulutus sopii niille hyvin ja myös sitoutunut aloittelija pärjää niiden kanssa. Herkän luonteensa vuoksi kovat koulutusmenetelmät voivat tuottaa päinvastaisen tuloksen. Parhaiten ne oppivat rauhallisella ohjauksella, selkeillä rutiineilla ja lukuisilla lyhyillä, myönteisillä koulutushetkillä.

Ne sopeutuvat yleensä hyvin pienempiinkin koteihin, kunhan ne pääsevät päivittäin lenkille ja saavat leikkiä ja viettää aikaa omistajiensa kanssa. Aktiivisemmat yksilöt tai ne, joissa villakoiran piirteet korostuvat, tarvitsevat lisäksi aivojumppaa, kuten ruokapulmia ja koulutusleikkejä, jotta ne eivät muutu levottomiksi sisätiloissa.

Monet kiintyvät omistajaansa vahvasti, ja niiden voi olla vaikea jäädä yhtäkkiä pitkäksi aikaa yksin. Tämä voi ilmetä haukkumisena tai tavaroiden tuhoamisena. Kun koiraa opetetaan jo varhain olemaan rauhallisesti yksin ja huolehditaan säännöllisestä päivärytmistä sekä riittävästä liikunnasta, vakavien yksinolo-ongelmien riskiä voidaan pienentää huomattavasti.