Rodun Burmilla kasvattajat läheltäsi

Ne ovat yleensä kiintyviä ja ihmisläheisiä kissoja, joiden luonne on leikkisä mutta lempeä. Monet ovat seurallisia vaatimatta kuitenkaan liikaa huomiota, ja ne seurailevat mielellään omistajiaan ympäri kotia. Ne tulevat usein hyvin toimeen kissoja kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa ja sopeutuvat hyvin rauhallisiin koteihin, joissa on useita lemmikkejä.

Lyhytkarvaisille kissoille riittää yleensä nopea harjaus kerran viikossa irtokarvan poistamiseksi ja turkin pitämiseksi kiiltävänä. Puolipitkäkarvaiset kissat hyötyvät harjauksesta 2–3 kertaa viikossa, jotta hieno, silkkinen karva ei takkuunnu etenkään takajalkojen housukarvoista, vatsasta ja kaulurista. Myös kynsien säännöllinen leikkaaminen ja korvien tarkistaminen on suositeltavaa.

Ne sopeutuvat erittäin hyvin sisäelämään ja viihtyvät usein täysin sisäkissoina, kunhan niillä on riittävästi kiipeilymahdollisuuksia, leikkiä ja vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Turvallinen ulkoilumahdollisuus, kuten ulkoilutarha tai valvottu oleskelu puutarhassa, on ihanteellinen mutta ei välttämätön. Ystävällisen ja uteliaan luonteensa vuoksi ne voivat altistua tavallista suuremmille riskeille liikkuessaan vapaana ilman valvontaa.

Ne ovat yleensä terveitä, mutta persialaistyyppisistä kissoista polveutuvilla linjoilla voi olla suurempi riski sairastua munuaisten monirakkulatautiin, joten vastuulliset kasvattajat tekevät usein seulontatutkimuksia sen varalta. Joillakin voi olla myös taipumusta hammasongelmiin ja painonnousuun, jos liikunta jää liian vähäiseksi. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset, sopiva ruokavalio ja hampaiden hoito ovat tärkeitä.

Ne ovat kohtalaisen aktiivisia, ja niillä on burmalaisten esivanhempiensa tapaan leikkisiä energiapuuskia, mutta ne ovat yleensä näitä rauhallisempia. Monet pitävät vuorovaikutteisista leluista, aktivointiruokintaleluista ja lyhyistä leikkihetkistä pitkin päivää. Aikuisina ne ovat usein sopivan leikkisiä mutta kotioloissa myös rauhallisia ja rentoja.

Ne voivat sopia hyvin perheisiin, sillä ne ovat yleensä kärsivällisiä, seurallisia ja kiinnostuneita ihmisistä. Useimmat tulevat hyvin toimeen lasten kanssa, jotka osaavat kohdella niitä kunnioittavasti. Ne voivat myös elää sopuisasti ystävällisten kissojen ja kissoihin tottuneiden koirien kanssa, kun tutustuminen tapahtuu vähitellen. Parhaiten ne viihtyvät kodeissa, joissa niitä ei jätetä täysin yksin kovin pitkiksi ajoiksi.

Turkki tunnetaan tunnusomaisesta varjostuksestaan tai karvojen kärkivärityksestä vaalealla pohjalla, mikä saa sen usein näyttämään pehmeältä ja hohtavalta. Yksittäisessä karvassa on yleensä väriä vain kärjessä tai uloimmassa osassa, joten turkki näyttää hienovaraisesti varjostuneelta eikä tasaväriseltä. Hopeanväriset muunnokset ovat erityisen suosittuja, mutta myös muita pohjavärejä esiintyy.

Rotu sai alkunsa Isossa-Britanniassa 1980-luvun alussa burman ja chinchillapersialaisen vahinkoastutuksesta. Pennuissa yhdistyivät viehättävällä tavalla burman ruumiinrakenne ja luonne sekä persialaisen varjostunut turkki. Huolellisella jalostuksella niistä kehitettiin sittemmin oma, virallisesti tunnustettu rotunsa.

Ne ovat yleensä monia burmankissoja hiljaisempia ja ääntelevät pehmeästi sirkuttaen ja hiljaa naukuen kovaäänisen, jatkuvan ääntelyn sijaan. Monet viestivät kehonkielellä ja seuraavat omistajiaan tai puskevat heitä saadakseen huomiota. Jatkuva, liiallinen naukuminen on harvinaisempaa, mutta sitä voi esiintyä, jos kissa on tylsistynyt tai yksinäinen.

Ne ovat keskikokoisia kissoja, joilla on lihaksikas mutta elegantti vartalo ja hieman pyöristynyt pää. Aikuisena ne painavat yleensä noin 3–6 kiloa sukupuolesta ja sukulinjasta riippuen. Niiden tulisi tuntua jänteviltä ja kiinteiltä, ei hentoluisilta tai raskasrakenteisilta.