Rodun Bedlingtoninterrieri kasvattajat läheltäsi

Ne näyttävät usein pieniltä karitsoilta, mutta luonteeltaan ne ovat pikemminkin vikkeliä ja rohkeita terriereitä, joilla on myös pehmeämpi puolensa. Useimmat ovat hellyydenkipeitä, uskollisia ja sisätiloissa rauhallisia, mutta niillä on vahva saalistusvietti, ja ne voivat olla yllättävän pelottomia. Varhainen sosiaalistaminen ja johdonmukaiset rajat auttavat tasapainottamaan niiden lempeää ja temperamentikasta puolta.

Ne ovat urheilullisia ja tarvitsevat yleensä päivittäin vähintään 45–60 minuuttia reipasta, tavoitteellista liikuntaa sekä aivojumppaa. Lyhyet, rauhalliset kävelyt eivät riitä useimmille aikuisille koirille. Vapaana juokseminen turvallisella alueella on ihanteellista, kunhan koira tulee luotettavasti luokse kutsuttaessa eikä lähistöllä ole villieläimiä.

Niiden turkissa on sekä pehmeää että karkeaa karvaa, mikä tekee siitä omaleimaisen, napakan ja kiharan ja antaa koiralle karitsamaisen ulkonäön. Karvaa ei juuri irtoa, mutta turkki kasvaa jatkuvasti, joten se on leikattava 6–8 viikon välein joko ammattitrimmaajalla tai kotona, jos leikkaajalla on tarvittava osaaminen. Säännöllinen harjaus auttaa ehkäisemään takkuuntumista etenkin korvien ympärillä, kainaloissa ja jaloissa.

Rodulla tunnetaan erityisesti perinnöllinen kuparitoksikoosi, jossa kuparia kertyy maksaan ja joka voi johtaa vakavaan sairauteen. Vastuulliset kasvattajat testaavat koiransa tämän sairauden varalta ja välttävät jalostuslinjoja, joissa sitä esiintyy. Rodulla voi olla alttiutta myös joillekin silmäsairauksille ja munuaisongelmille, joten terveystutkimukset ja säännölliset eläinlääkärintarkastukset ovat tärkeitä.

Useimmat ovat helliä niitä kunnioittavasti kohtelevia lapsia kohtaan ja viihtyvät perheen parissa, mutta ne eivät siedä kovakouraista käsittelyä hyvin. Ne voivat tulla hyvin toimeen muiden koirien kanssa etenkin hyvin sosiaalistettuina, mutta joillakin on edelleen terriereille ominaista vahvaa kilpailuviettiä tai riidanhaluisuutta. Huolellista tutustuttamista ja yhdessäolon valvontaa suositellaan erityisesti samaa sukupuolta olevien tai hyvin rohkeiden koirien kanssa.

Niitä käytettiin alun perin metsästykseen, joten monilla on yhä voimakas vietti jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Jotkut voivat elää sopuisasti kissojen kanssa, joiden seurassa ne ovat kasvaneet, mutta vieraiden kissojen tai pienten lemmikkien, kuten kanien, seurassa ne eivät välttämättä ole turvallisia. Karkaamisen estävä aitaus ja huolellinen luoksetulon harjoittelu ovat välttämättömiä tämän taipumuksen hallitsemiseksi.

Ne voivat viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kunhan ne saavat päivittäin riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Sisätiloissa ne ovat yleensä melko rauhallisia ja siistejä. Turvallisesti aidatusta pihasta on hyötyä, mutta se ei ole välttämätön, kunhan ne pääsevät säännöllisesti lenkille ja saavat juosta turvallisilla alueilla.

Useimmat tarvitsevat koko turkin kone- tai saksitrimmauksen 6–8 viikon välein, jotta rodulle ominainen kaareva selkälinja, päätupsu ja selkeät ääriviivat säilyvät. Trimmauskertojen välillä viikoittainen harjaus ja kampaus auttavat ehkäisemään takkuja ja pitämään turkin siistinä. Monet omistajat opettelevat trimmauksen perusteet kotona, mutta jättävät turkin muotoilun silti rodun tuntevalle trimmaajalle.

Niistä lähtee vain vähän karvaa, ja jotkut allergikot sietävät niitä paremmin kuin monia muita rotuja. Mikään koira ei kuitenkaan ole täysin allergiaystävällinen. Niiden hilse ja sylki voivat silti aiheuttaa allergiaoireita herkille ihmisille. Paras tapa arvioida omaa reaktiotasi on viettää aikaa rodun aikuisten koirien seurassa ennen hankintapäätöstä.

Ne ovat älykkäitä ja yleensä miellyttämishaluisia, mutta voivat olla itsenäisiä, ja hajut tai liike vievät helposti niiden huomion. Parhaiten toimivat lyhyet, palkitsemiseen perustuvat harjoitukset sekä jämäkkä mutta reilu ja johdonmukainen ohjaus. Rotu voi sopia myös ensimmäiseksi koiraksi, jos omistaja on valmis käyttämään aikaa sosiaalistamiseen, luoksetulon harjoitteluun ja itsehillinnän kehittämiseen.