Rodun Beaucenpaimenkoira kasvattajat läheltäsi

Tämä itsevarma, vakavamielinen ja erittäin omistautunut paimenkoira kiintyy vahvasti perheeseensä. Se on luonnostaan suojeleva ja tarkkaavainen ja suhtautuu vieraisiin usein varautuneesti. Vastuullisesti jalostettuna ja hyvin sosiaalistettuna se ei kuitenkaan yleensä ole aggressiivinen. Voimakkaan työskentelyhalunsa vuoksi se tarvitsee selkeät rajat ja johdonmukaista ohjausta.

Ne voivat olla erinomaisia perhekoiria aktiivisissa perheissä, joissa on kokemusta koirista, etenkin jos ne kasvavat lasten kanssa pennusta asti. Ne ovat yleensä kärsivällisiä, mutta voivat olla riehakkaita ja fyysisesti voimakkaita, joten niiden yhdessäoloa pienten lasten kanssa on aina valvottava. Perheessä on tärkeää opettaa koiraa jo varhain hillitsemään paimennusviettiin liittyvää käytöstä, kuten jahtaamista ja tuuppimista.

Kyseessä on aito työkoirarotu, joka tarvitsee yleensä vähintään 1,5–2 tuntia tavoitteellista liikuntaa päivässä. Kävelylenkkien ja vauhdikkaiden leikkien lisäksi näille koirille sopivat ohjatut harrastukset, kuten tottelevaisuuskoulutus, jäljestys ja paimennus, sekä juoksu ja vaellus. Ilman riittävää liikuntaa ja aivotyötä ne voivat muuttua kotona levottomiksi, tuhota paikkoja tai käydä ylikierroksilla.

Ne ovat erittäin älykkäitä ja oppivat helposti, mutta voivat olla voimakastahtoisia ja reagoida herkästi epäjohdonmukaiseen käsittelyyn. Koulutuksen tulee olla jämäkkää, reilua ja suunnitelmallista, ja sen tulee perustua selkeisiin sääntöihin ja positiiviseen vahvistamiseen. Niitä ei yleensä suositella ensikertalaisille, joilla ei ole kokemusta suurista, suojeluviettisistä käyttökoiraroduista.

Monien muiden suurten koirarotujen tavoin ne ovat alttiita lonkka- ja kyynärniveldysplasialle sekä mahalaukun laajentumalle tai kiertymälle. Joissakin sukulinjoissa voi esiintyä sydänsairauksia, kuten dilatoivaa kardiomyopatiaa, sekä tiettyjä silmäsairauksia. Vastuulliset kasvattajat seulovat näitä sairauksia, ja ostajien kannattaa pyytää nähtäväksi molempien vanhempien terveystutkimustulokset.

Niillä on lyhyt ja tiheä kaksinkertainen turkki, josta irtoaa karvaa kohtuullisesti suurimman osan vuodesta ja runsaammin karvanlähtöaikoina. Harjaus kerran viikossa riittää yleensä poistamaan irtokarvat ja pitämään turkin puhtaana, mutta runsaimman karvanlähdön aikaan harjausta tarvitaan useita kertoja viikossa. Lisäksi hoitoon kuuluvat satunnaiset pesut, säännöllinen kynsien leikkaus ja korvien tarkistus.

Liikunta on asuintilan kokoa tärkeämpää, mutta tämän suuren ja aktiivisen rodun kanssa asuminen pienessä asunnossa voi olla haastavaa. Rotu voi sopeutua pienempäänkin kotiin vain, jos koira saa päivittäin runsaasti ulkoilua ja suunnitelmallista tekemistä. Mahdollisuus ulkoilla turvallisesti aidatulla alueella sekä säännölliset koulutus- ja liikuntaretket ovat erittäin suositeltavia.

Rodulla on luonnostaan vahva suojeluvietti, ja sitä on perinteisesti käytetty karjan ja omaisuuden vartiointiin. Useimmat yksilöt ovat valppaita ja ilmoittavat omistajalleen herkästi havaitsemastaan poikkeavasta. Jotkut saattavat myös yrittää puuttua tilanteeseen, jos ne kokevat sen uhkaavaksi. Huolellinen sosiaalistaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta suojelukäyttäytyminen pysyy hallinnassa eikä muutu aiheettomaksi epäluuloisuudeksi tai aggressiivisuudeksi.

Takajalkojen kaksoiskannukset ovat rodulle perinteinen ja tunnusomainen piirre, jonka ajateltiin alun perin parantavan tasapainoa epätasaisessa maastossa. Useimmissa maissa ne ovat näyttelyissä pakolliset, eikä niitä poisteta. Omistajan kannattaa tarkistaa ne turkinhoidon yhteydessä, jotta kynnet eivät kasva liian pitkiksi tai tartu mihinkään. Hyvin hoidettuina ne aiheuttavat kuitenkin harvoin ongelmia.

Hyvin sosiaalistettuina monet tulevat rauhallisesti toimeen muiden koirien kanssa, mutta aikuiset urokset voivat olla dominoivia muita uroksia kohtaan. Paimennus- ja saalistusvietti voivat saada ne jahtaamaan pienempiä eläimiä, joten kissoihin ja tuotantoeläimiin tutustuttaminen on tehtävä valvotusti ja hallitusti. Varhain aloitettu, hallittu totuttaminen ja hyvä tottelevaisuuskoulutus parantavat huomattavasti niiden kykyä tulla toimeen muiden lemmikkien kanssa.