Rodun Baijerinvuoristovihikoira kasvattajat läheltäsi

Tämä rauhallinen, vakava ja keskittynyt ajokoira suhtautuu yleensä vieraisiin pidättyvästi ja on perhettään kohtaan hellä. Hajujälkeä seuratessaan se on erittäin määrätietoinen, mutta kotona yleensä hiljainen ja tasainen. Varhainen sosiaalistaminen on tärkeää liiallisen arkuuden tai etäisyyden ehkäisemiseksi.

Oikein koulutettuna ja valvottuna se voi olla uskollinen ja lempeä perhekoira, etenkin kun perheen vanhemmat lapset osaavat kohdella sitä kunnioittavasti. Se ei yleensä ole riehakas, mutta voi olla herkkä eikä välttämättä pidä kovakouraisesta käsittelystä. Koska kyseessä on työkoirarotu, jolla on voimakas metsästysvietti, sitä on aina valvottava pienten lemmikkien seurassa.

Tämä rotu tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, yleensä vähintään 1,5–2 tuntia jaettuna kävelylenkkeihin ja tavoitteelliseen tekemiseen. Hajutyöskentely, jäljestysleikit ja ohjattu vapaana juokseminen turvallisilla alueilla sopivat sille hyvin. Riittämätön liikunta ja virikkeiden puute voivat johtaa turhautumiseen ja ei-toivottuun käyttäytymiseen.

Kerrostalo- tai kaupunkiasuminen onnistuu vain hyvin aktiivisen ja sitoutuneen omistajan kanssa, joka tarjoaa koiralle usein pitkiä kävelylenkkejä ja monipuolista tekemistä ulkona. Vahvan hajuaistinsa ja työskentelyintonsa vuoksi koira sopii yleensä paremmin maaseudulle tai esikaupunkialueelle, jossa se pääsee liikkumaan turvallisilla, avoimilla alueilla. Jos koira ei pääse purkamaan energiaansa ulkona, se muuttuu usein levottomaksi ja tylsistyy.

Rotu on kehitetty nimenomaan haavoittuneen riistan jäljittämiseen vaikeakulkuisessa maastossa, joten sen jäljestysvietti on erittäin voimakas. Monet yksilöt lähtevät seuraamaan kiinnostavaa hajua luoksetulokutsuista välittämättä. Turvallisuuden kannalta on välttämätöntä pitää koira asianmukaisesti kytkettynä, huolehtia pitävistä aidoista ja harkita tarkkaan, missä ja milloin koiraa voi pitää vapaana.

Rotua pidetään yleisesti melko terveenä, mutta sillä voi esiintyä lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä luppakorvista johtuvia korvatulehduksia. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat koiransa nivelongelmien varalta ja pitävät ne terveessä painossa, joka tukee työskentelyä. Kuten kaikille aktiivisille koirille, myös tämän rodun koirille voi sattua vammoja raskaan liikunnan tai epätasaisen maaston vuoksi.

Lyhyt ja tiheä turkki on helppohoitoinen, ja yleensä viikoittainen harjaus riittää poistamaan irtokarvat ja lian. Karvanlähtö on kohtalaista ja voi lisääntyä vuodenaikojen vaihtuessa. Korvien säännöllinen tarkistaminen, kynsien leikkaaminen ja hampaiden hoito ovat tärkeämpiä kuin perusteellinen turkinhoito.

Ne ovat älykkäitä ja oppimishaluisia, mutta voivat olla itsenäisiä etenkin kiinnostavan hajun viedessä huomion. Koulutus kannattaa aloittaa varhain rauhallisin, johdonmukaisin ja palkitsemiseen perustuvin menetelmin, joilla niiden jäljestystaitoja ohjataan hallittuun tekemiseen. Perustottelevaisuus on hyvinkin saavutettavissa, mutta monille tämän rodun koirille täysin luotettava toiminta vapaana voi olla vaikeaa.

Ne tulevat usein hyvin toimeen muiden koirien kanssa, varsinkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä, ja monet ovat tottuneet työskentelemään muiden koirien seurassa. Metsästystaustansa vuoksi pienet lemmikit, kuten kanit tai jotkin kissat, saattavat herättää niiden saalistusvietin, etenkin jos eläimiä ei ole totutettu toisiinsa huolellisesti. Hyvästä sosiaalistamisesta huolimatta niitä on suositeltavaa valvoa pienempien eläinten seurassa.

Tämä rotu sopii aktiiviselle omistajalle, joka nauttii pitkistä kävelylenkeistä, ulkoilusta ja tavoitteellisista harrastuksista, kuten jäljestyksestä tai henkilöetsinnästä. Parhaiten se viihtyy kärsivällisen ja johdonmukaisen ihmisen kanssa, joka haluaa hyödyntää koiran luontaisia vaistoja niiden tukahduttamisen sijaan. Rotu voi sopia myös ensikertalaiselle, kunhan tämä valmistautuu hyvin ja hakee asiantuntevaa tukea koulutukseen.