¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
- Amerikantöpöhäntä tunnetaan luonnostaan lyhyestä, ilmeikkäästä hännästään, joka voi olla suora, hieman kaareva tai mutkainen tai jonka päässä voi olla pieni nystyrä.
- Se on keskikokoinen tai suuri, vankkarakenteinen kissa, jonka ulkonäössä on punailveksen villiä ilmettä mutta jonka luonne on hyvin kiintyvä ja seurallinen.
- Amerikantöpöhäntiä kuvataan usein koiramaisiksi kumppaneiksi, jotka nauttivat valjaslenkeistä, noutoleikeistä ja vieraiden vastaanottamisesta ovella.
- Ne ovat älykkäitä ongelmanratkaisijoita ja taitavia karkaamaan, joten kuljetuskoppien, ikkunaverkkojen ja ulkoilutarhojen on oltava turvallisia.
- Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja lähes kaikki värit ja kuviot ovat mahdollisia, myös tabby-, naamioväri- ja kilpikonnakuviot.
¶Ulkonäkö ja turkki
Amerikantöpöhäntä on kissa, joka saa monet katsomaan toisenkin kerran. Ensi silmäyksellä sen karu, luonnonläheinen olemus tuo mieleen pienen villikissan. Lähemmin tarkasteltuna huomio kiinnittyy vankkaan, sopusuhtaiseen vartaloon sekä ystävälliseen ja mietteliääseen ilmeeseen. Villin ulkonäön ja lempeän luonteen välinen vastakohta on osa rodun viehätystä.
Amerikantöpöhäntä on kooltaan keskikokoinen tai suuri. Urokset ovat yleensä naaraita suurempia ja painavampia, mutta molemmat tuntuvat syliin nostettaessa tukevilta ja jänteviltä. Kissan ei kuulu olla ylipainoinen tai kömpelön raskasrakenteinen, mutta hentoluustoinen rotu se ei missään nimessä ole. Vartalo on hieman korkeuttaan pidempi, ja sekä lavat että takaosa ovat vahvat. Jalat ovat keskipitkät ja tassut suuret ja pyöreät. Varpaiden välissä voi olla karvatupsuja etenkin pitkäkarvaisilla kissoilla. Pää on leveän, pehmeälinjaisen kiilan muotoinen, ja viiksityynyt erottuvat selvästi. Silmät ovat kaukana toisistaan, ja keskikokoisten korvien kärjissä voi olla ilvesmäiset tupsut.
Huomiota herättävin piirre on tietenkin häntä. Ihanteellinen amerikantöpöhännän häntä erottuu selvästi ja on yleensä noin kolmasosan tai puolet tavallisen kissan hännän pituudesta. Sen tulee olla tavallista häntää lyhyempi mutta niin pitkä, että se näkyy selkälinjan yläpuolella kissan ollessa valppaana. Häntien muoto vaihtelee melko paljon. Jotkin ovat suoria, toisissa taas on loiva kaari, mutka tai pieni nystyrä. Vastuulliset kasvattajat välttävät häntiä, jotka ovat niin lyhyitä tai jyrkästi mutkaisia, että ne haittaavat kissan oloa tai liikkumista.
Myös turkki on rodun vahvuuksia. Turkista on kaksi päämuunnosta:
- Lyhytkarvaisella amerikantöpöhännällä on keskipitkä, kimmoisa turkki sekä hillitty, luonnollisen näköinen kauluri ja reisien takapuolella pidemmät housukarvat. Turkki tuntuu pehmeän muhkealta.
- Pitkäkarvaisella amerikantöpöhännällä turkki on jonkin verran pidempi, kauluri ja housukarvat ovat selvemmät ja kaulan sekä takaosan karvoitus voi näyttää tuuheammalta. Turkki ei kuitenkaan saa olla hyvin pitkänä laskeutuva tai liian tiheä.
Molempien turkkimuunnosten kuuluu näyttää luonnollisilta, ikään kuin kissa voisi viihtyä viileässäkin ulkoilmassa. Turkki ei saisi takkuuntua helposti, ja sen tulisi kohota hieman irti vartalosta. Rodulla esiintyy lähes kaikkia kuviteltavissa olevia värejä ja kuvioita. Ruskeat tabbykuvioiset kissat ovat hyvin yleisiä, ja monet ihastuvat niiden villikissamaiseen ulkonäköön. Lisäksi rodussa tavataan muun muassa hopeaa, punaista, cremeä, sinistä, naamioväritystä, kilpikonnakuviota ja kaksivärisyyttä. Silmien väri vaihtelee ja sopii usein kauniisti turkin sävyyn.
Turkinhoito on yleensä mutkatonta. Lyhytkarvaiselle amerikantöpöhännälle riittää usein viikoittainen harjaus irtokarvojen poistamiseksi ja turkin kiillon säilyttämiseksi. Pitkäkarvainen kissa voi hyötyä harjaamisesta kaksi tai kolme kertaa viikossa, etenkin kevään ja syksyn karvanlähtöaikoina. Käytä metallikampaa tai pehmeää karstaharjaa ja käsittele turkkia hellästi, sillä tämän rodun iho ei ole sen kestävämpi kuin muidenkaan kissojen. Säännöllisen turkinhoidon yhteydessä on myös hyvä tarkistaa iho-ongelmat, loiset ja kainaloihin tai takajalkojen ympärille piiloutuneet takut. Silmien kevyt pyyhkiminen, korvien tarkistus ja kynnenkärkien leikkaaminen parin viikon välein täydentävät toimivan hoitorutiinin. Koska turkki ei ole erityisen tiheä tai villava, useimmat amerikantöpöhännät eivät tarvitse ammattilaisen turkinhoitoa, kun perushoidosta huolehditaan kotona.
¶Luonne ja persoonallisuus
Amerikantöpöhäntää kuvataan usein itsevarmaksi, ystävälliseksi ja aktiivisesti seuraan hakeutuvaksi kumppaniksi. Monien omistajien mielestä sen kanssa eläminen on vähän kuin jakaisi kodin lempeän, kotikissan kokoisen punailveksen kanssa, joka kuvittelee olevansa osittain koira ja osittain ihminen. Nämä kissat kiintyvät yleensä vahvasti perheeseensä ja seuraavat mielellään ihmisiään huoneesta toiseen osallistuen arjen puuhiin rauhallisen innokkaasti.
Arjessa amerikantöpöhäntä on yleensä läsnä olematta tungetteleva. Se ei tavallisesti ole jatkuvasti äänessä, vaikka jotkut yksilöt juttelevatkin paljon pehmeästi sirkutellen. Rodun erityispiirre on tarkkaavainen ja harkitseva luonne. Kissa seuraa kaikkea kotona tapahtuvaa ja oppii usein rutiinit nopeasti. Monet esimerkiksi odottavat oven lähellä tietäessään, että omistaja on pian tulossa kotiin tai ruoka-aika lähestyy. Jotkut oppivat ennakoimaan, milloin olet ottamassa esiin valjaat tai lempilelun, ja ilmestyvät pian paikalle valmiina toimintaan.
Perheessä amerikantöpöhäntä on yleensä kärsivällinen ja suvaitsevainen kumppani. Se kestää usein hyvin vilkkaan kodin hälinää, kunhan saa tuntea kuuluvansa joukkoon eikä jää huomiotta. Lasten kanssa se pärjää tavallisesti parhaiten silloin, kun lapset osaavat käsitellä kissaa hellästi. Monet amerikantöpöhännät nauttivat yhteisistä leikeistä kouluikäisten lasten kanssa ja jahtaavat mielellään höyhenhuiskuja, leluhiiriä tai vieriviä palloja. Vankan rakenteensa ja rauhallisen luonteensa ansiosta ne suhtautuvat usein suopeasti halailuun ja sylissä kantamiseen, vaikka jokaisella kissalla on omat rajansa. Kun lapsia opetetaan tunnistamaan liiallisen kiihtymisen merkit, kuten nykivä häntä tai päätä vasten painuneet korvat, väärinkäsityksiä voidaan välttää.
Muiden lemmikkien kanssa amerikantöpöhännät ovat yleensä seurallisia ja sopeutuvaisia. Ne tulevat usein hyvin toimeen muiden kissojen ja kissoihin ystävällisesti suhtautuvien koirien kanssa. Itsevarma luonne auttaa niitä sopeutumaan monen lemmikin kotiin, kunhan tutustuminen etenee hitaasti ja huolellisesti. Uudet tulokkaat kiinnostavat niitä, mutta ne eivät pidä ahdistetuksi tai uhatuksi joutumisesta. Hajuihin tutustuttaminen, hallittu näköyhteys ja vähitellen etenevät valvotut tapaamiset auttavat luomaan myönteisiä mielleyhtymiä.
Yksi rodun viehättävimmistä piirteistä on sen koiramainen käytös. Monet amerikantöpöhännät nauttivat esimerkiksi seuraavista asioista:
- Pienten lelujen noutamisesta
- Kutsusta luokse tulemisesta, etenkin jos palkkiona on herkkuja tai kehuja
- Valjaissa ja hihnassa kävelemisestä puutarhassa tai muilla turvallisilla alueilla
- Ihmisten seurasta television ääressä tai työpöydän luona
Leikkisästä ja seikkailunhaluisesta puolestaan huolimatta amerikantöpöhäntä osaa usein mukauttaa aktiivisuutensa kodin rytmiin. Se voi olla toimelias silloin, kun on leikin aika, ja asettua sitten rauhallisesti lempi-ihmisensä lähelle kodin hiljentyessä. Tavallisia haasteita ovat tylsistymisestä johtuvat kepposet ja karkailuyritykset. Älykäs kissa saattaa oppia avaamaan ovia ja häkkien salpoja tai pujottautumaan verkkojen ja aitojen pienistä raoista. Se käyttäytyy harvoin huonosti silkkaa ”ilkeyttään”. Yleensä se vain kaipaa tekemistä sekä mielelle että keholle. Virikkeet, huomio ja turvallinen ympäristö tukevat sen hyvinvointia ja vähentävät ei-toivottua käytöstä.
¶Koulutus ja liikunta
Amerikantöpöhäntä on niitä rotuja, joiden kanssa kouluttaminen tuntuu pikemminkin mukavalta yhteiseltä tekemiseltä kuin velvollisuudelta. Uteliaisuus, älykkyys ja voimakas halu olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa tekevät siitä vastaanottavaisen oppijan, kun koulutus perustuu myönteisiin kokemuksiin. Pakottamisen sijaan parhaiten toimii se, että kissaa houkutellaan osallistumaan ja palkitaan siitä johdonmukaisesti.
Amerikantöpöhännän liikunnantarve on kohtalainen tai suuri, etenkin nuorena. Se ei yleensä ole yliaktiivinen, mutta arvostaa säännöllisiä mahdollisuuksia juosta, kiipeillä, hyppiä ja saalistaa leikkisaalista. Sisäkissalle on hyödyksi järjestää päivittäin vähintään kaksi tai kolme 10–15 minuutin yhteistä leikkihetkeä. Niissä voi käyttää esimerkiksi:
- Huiskaleluja, joiden liikkeet jäljittelevät lintuja tai pieniä nisäkkäitä
- Laserosoittimia tai liikkuvia valopisteitä niin, että leikin lopuksi kissa saa pyydystää oikean lelun
- Aktivointiruokintaleluja, joista vapautuu nappuloita tai herkkuja kissan ratkaistessa pieniä tehtäviä
Monet amerikantöpöhännät rakastavat korkeita paikkoja. Korkeat kiipeilypuut, tukevat hyllyt ja ikkunatasot tarjoavat paikkoja reviirin tarkkailuun ja energian purkamiseen kiipeilemällä. Valitse vakaita ja hyvin rakennettuja kalusteita, sillä lihaksikas kissa voi hypätessään helposti kaataa huteran rakennelman.
Koulutuksessa positiivinen vahvistaminen on olennaista. Nämä kissat oppivat hyvin naksutinkoulutuksella tai yksinkertaisella palkkiomerkkisanalla, kuten ”jes”, jota seuraa herkku. Voit opettaa esimerkiksi seuraavia perustaitoja:
- Luokse tuleminen
- Istuminen
- Ylävitosen tai tassun antaminen
- Omalle pedille tai alustalle meneminen
- Kuljetuskoppaan meneminen
Aloita hyvin pienistä askelista. Luoksetuloa harjoitellessa palkitse kissa aina, kun se lähestyy sinua kuultuaan nimensä ja vihjesanan. Lisää vähitellen etäisyyttä ja harjoittele eri huoneissa. Koska amerikantöpöhäntä on luonnostaan tarkkaavainen, se oppii tällaisia taitoja yleensä melko nopeasti. Lyhyet, hauskat harjoitukset sekä runsaat tauot ja kehut auttavat pitämään kiinnostuksen yllä.
Monet amerikantöpöhännät oppivat mielellään kulkemaan valjaissa. Aloita sisällä antamalla kissan haistella ja tutkia valjaita. Palkitse sitä sitten pään työntämisestä valjaiden läpi tai niiden pitämisestä hetken ajan. Pidennä aikaa vähitellen ja etene lyhyisiin ulkoiluihin turvallisilla, rauhallisilla alueilla. Älä koskaan kiinnitä hihnaa kaulapantaan, sillä se kohdistaa painetta kaulaan. Käytä sen sijaan hyvin istuvia, nimenomaan kissoille tarkoitettuja valjaita. Ulkoilun tulee aina olla valvottua ja tapahtua turvallisessa ympäristössä, sillä rodun seikkailunhalu voi houkutella kiipeämään korkealle tai tutkimaan ahtaita paikkoja.
Koulutukseen kuuluu myös ongelmanratkaisutaipumuksen ohjaaminen hyvään suuntaan. Amerikantöpöhäntä on synnynnäinen karkailutaituri, joka saattaa oppia avaamaan ovia, ikkunoita tai kaappeja. Pelkän torumisen sijaan varmista kodin turvallisuus esimerkiksi seuraavin keinoin:
- Lukittavat tai tukevilla salvoilla suljettavat ikkunat ja ovet
- Tukevat kuljetuskopat, joissa on luotettavat lukitukset
- Mikrosiru ja kissalle turvallinen tunnistetiedoilla varustettu kaulapanta lisäturvana
Tarjoa kissan uteliaisuudelle sallittuja purkautumiskeinoja. Vaihtele tarjolla olevia leluja, anna silloin tällöin uusia aktivointiruokintaleluja ja piilota pieniä herkkuja eri puolille kotia etsittäväksi. Tämä vastaa kissan henkisiin ja fyysisiin tarpeisiin ja vähentää halua etsiä seikkailuja sallittujen rajojen ulkopuolelta. Kärsivällisellä, johdonmukaisella koulutuksella ja runsailla virikkeillä useimmista amerikantöpöhännistä kasvaa hyväkäytöksisiä, ihastuttavia kumppaneita, jotka nauttivat oppimisesta yhdessä ihmistensä kanssa.
¶Terveys
Amerikantöpöhäntää pidetään yleisesti elinvoimaisena ja terveenä rotuna, etenkin vastuullisesti kasvatettuna. Kuten kaikilla kissoilla, myös sillä voi kuitenkin esiintyä tiettyjä terveysongelmia. Mahdollisten riskien tunteminen auttaa omistajia huolehtimaan kissastaan mahdollisimman hyvin ja kasvattajia tekemään harkittuja jalostusvalintoja.
Häntä herättää toisinaan kysymyksiä. Koska amerikantöpöhännän häntä on luonnostaan lyhyt, moni pohtii, vaikuttaako se selkärangan terveyteen. Huolellisesti jalostetuilla kissoilla hännän pituus perustuu luonnollisiin mutaatioihin ja niiden valikoivaan jalostukseen, eikä siihen liity samoja vakavia selkärankaongelmia kuin joillakin muilla hännättömillä tai lyhythäntäisillä roduilla. Vastuulliset kasvattajat välttävät kissoja, joilla on vakavia selkärangan poikkeavuuksia, ja seuraavat jalostuslinjojaan tarkasti. Asianmukaisesti jalostetun amerikantöpöhännän tulee liikkua vaivattomasti, hypätä ja juosta helposti sekä sietää hännän ja alaselän hellää käsittelyä ilman kivun merkkejä.
Rodun terveydenhoidossa on hyvä huomioida erityisesti:
- Yleiset nivel- ja liikkumisongelmat etenkin iän karttuessa, sillä rotu on vankka ja lihaksikas
- Hammassairaudet, jotka ovat hyvin yleisiä kaikilla kotikissoilla eikä niitä pidä sivuuttaa
- Ylipaino etenkin sisäkissoilla, jotka saavat liikaa energiaa ja liian vähän liikuntaa
Vaikka mikään rotu ei ole täysin vapaa perinnöllisistä sairauksista, amerikantöpöhännällä ei tällä hetkellä tunneta pitkää luetteloa rodulle ominaisista sairauksista. Vastuulliset kasvattajat kiinnittävät silti tarkasti huomiota yleiseen terveyteen ja pitkäikäisyyteen. Monet tutkituttavat jalostuskissansa sydänsairauksien varalta eläinlääkärillä ja joissakin tapauksissa myös sydämen ultraäänitutkimuksella. Lisäksi he voivat teettää geenitestejä sellaisten tunnettujen sairauksien poissulkemiseksi, joita monitaustaisessa perimässä saattaa esiintyä.
Omistajille suositeltavia terveydenhoitokäytäntöjä ovat:
- Terveiden aikuisten kissojen vuosittaiset eläinlääkärintarkastukset sekä tiheämmät käynnit ikääntyville tai kroonisesti sairaille kissoille
- Rokotukset paikallisten suositusten ja kissan elintapojen mukaan
- Säännöllinen loistorjunta etenkin kissoille, jotka ulkoilevat valjaissa tai viettävät aikaa puutarhassa ja pihalla
- Säännöllinen hampaidenhoito, johon kuuluu mahdollisuuksien mukaan hampaiden harjaus, hammasterveyttä tukeva ruokavalio tai tarvittaessa eläinlääkärin tekemä hammashoito
Amerikantöpöhännän tyypillinen elinikä on noin 13–18 vuotta, ja moni hyvin hoidettu yksilö elää selvästi yli 15-vuotiaaksi. Sopivan painon ylläpitäminen on yksi tärkeimmistä pitkää ja hyvää elämää tukevista tekijöistä. Tarjoa laadukasta, tasapainoista ravintoa ja seuraa kissan kehon kuntoa säännöllisesti. Kylkiluiden tulisi tuntua kevyen kudoskerroksen alta, ja ylhäältä katsottaessa vyötärön tulisi erottua.
Koska rotu on älykäs ja tunteille herkkä, myös henkinen hyvinvointi on tiiviisti yhteydessä fyysiseen terveyteen. Pitkittynyt stressi, virikkeiden puute tai suuret muutokset rutiineissa voivat joskus näkyä ruoansulatusvaivoina, hiekkalaatikon ulkopuolelle virtsaamisena tai liiallisena nuolemisena. Ennakoitavat rutiinit, turvalliset piilopaikat ja päivittäinen yhteinen leikki voivat vähentää stressiin liittyviä ongelmia.
Kasvattajille yhteistyö kissarekistereitä ylläpitävien järjestöjen kanssa ja jalostusohjeiden noudattaminen on tärkeää. Jalostuskissoilta tulisi arvioida:
- Yleinen fyysinen terveys ja ruumiinrakenne
- Hännän kivuton liikkuvuus ja selkärangan suoruus
- Hyvä luonne, sillä stressiherkkien kissojen voi olla vaikeampi sopeutua kotiympäristöön
Kun pentu valitaan rekisteröidyltä, terveyttä painottavalta kasvattajalta ja ennaltaehkäisevästä hoidosta huolehditaan, useimmat amerikantöpöhännän omistajat voivat odottaa monia yhteisiä vuosia ilman kovin suurta määrää vakavia terveysongelmia.
¶Historia ja alkuperä
Amerikantöpöhäntä saattaa näyttää siltä kuin se olisi astellut suoraan metsästä, mutta sen historia on verrattain nuori. Toisin kuin jotkin ikivanhat luonnolliset rodut, amerikantöpöhäntä kehittyi Pohjois-Amerikassa 1900-luvun jälkipuoliskolla. Rodun kantakissat olivat kotikissoja, joilla oli luonnostaan lyhyt häntä, eivät tarkoituksellisia risteytyksiä villikissojen kanssa. Punailvestä muistuttavasta ulkonäöstä huolimatta nykyisen amerikantöpöhännän taustalla ei ole dokumentoitua villikissaperimää.
Kertomukset rodun alkuvaiheista vaihtelevat hieman, mutta monet sijoittavat ne 1960- ja 1970-luvuille, jolloin lyhythäntäiset kissat alkoivat herättää kasvattajien ja kissaharrastajien huomiota. Näitä erikoisia kissoja tavattiin eri puolilla Yhdysvaltoja, usein maaseudulla tai maaseutumaisilla alueilla. Niitä arvostettiin omaleimaisten häntien ja karujen, säänkestävien turkkien vuoksi. Ihmisiä kiehtoi se, miten villiltä näyttävä kissa saattoi silti olla lempeä ja kesy.
Ensimmäiset kasvattajat alkoivat parittaa näitä luonnostaan lyhythäntäisiä kotikissoja valikoidusti vahvistaakseen ominaisuutta ja luodakseen yhtenäisen rotutyypin. Tavoitteena oli kissa, jolla olisi:
- Sopusuhtainen, lihaksikas vartalo
- Selvästi lyhyt ja ilmeikäs häntä
- Luonnollisen näköinen, erilaisiin ilmastoihin sopiva turkki
- Ystävällinen ja sopeutuvainen luonne
Rodun perustana käytettiin monenlaisia kotikissoja, mikä auttoi luomaan laajan geenipohjan ja tuki amerikantöpöhännän hyvää yleisterveyttä. Ajan mittaan omistautuneet kasvattajat jalostivat ulkonäköä ja luonnetta sekä tekivät yhteistyötä suurten kissajärjestöjen kanssa rodun hyväksymiseksi ja virallisten rotumääritelmien laatimiseksi.
Rotu sai vähitellen tunnustusta muun muassa The International Cat Associationilta ja muilta järjestöiltä eri puolilla maailmaa. Kun amerikantöpöhäntiä alkoi näkyä näyttelyissä, tuomarit ja yleisö ihastuivat niiden villin ulkomuodon ja lempeän luonteen yhdistelmään. Näytteilleasettajat huomasivat usein kissojensa herättävän runsaasti huomiota: lyhyet hännät kiinnostivat yleisöä, ja kissojen rauhallinen, itsevarma olemus näyttelyhallissa sai kiitosta.
Nykyään amerikantöpöhäntää pidetään lähes yksinomaan seura- ja näyttelykissana. Jotkut yksilöt ovat osallistuneet eläinavusteiseen toimintaan tasaisen luonteensa ja vahvan ihmissuhteensa ansiosta. Rauhallinen mutta tarkkaavainen olemus sopii usein tilanteisiin, joissa kissa voi tuoda lohtua, kuten hoivakotivierailuille tai lasten lukutoimintaan.
Vaikka rotu on edelleen harvinaisempi kuin monet pitkään tunnetut rodut, sen suosio on kasvanut tasaisesti. Monia amerikantöpöhännässä viehättää juuri sen erilaisuus. Se näyttää luonnonvaraiselta kissalta, joka on päättänyt jakaa elämänsä ihmisten kanssa menettämättä luonnollista kauneuttaan ja uteliaisuuttaan. Nykykodeissa amerikantöpöhännät ovat rakastavia perheenjäseniä, lasten leikkikavereita ja näyttäviä näyttelykissoja, joiden historia täydentyy yhä jokaisen uuden sukupolven myötä.
¶Arki amerikantöpöhännän kanssa
Elämä amerikantöpöhännän kanssa on antoisaa ja monipuolista, mutta siihen liittyy myös vastuuta. Tämä kissa ei viihdy pitkiä aikoja yksin ilman vuorovaikutusta. Se on seurallinen, älykäs ja tarkkaavainen ja nauttii aidosti siitä, että saa osallistua perheen arkeen.
Uuden omistajan on hyvä varautua päivittäiseen yhdessäoloon. Varaa aikaa leikkiin, koulutukseen ja rauhalliseen seurusteluun. Amerikantöpöhäntä seuraa todennäköisesti perässäsi ympäri kotia, valvoo työskentelyäsi tietokoneella ja käpertyy illalla lähellesi sohvalle. Se valitsee usein yhden tai kaksi lempi-ihmistä, mutta voi suhtautua ystävällisesti kaikkiin perheenjäseniin ja myös vieraisiin, kun tuntee olonsa turvalliseksi.
Rotuun sitoutuminen tarkoittaa muun muassa:
- Säännöllisiä leikkihetkiä, joissa kissa saa toteuttaa saalistus- ja tutkimisviettiään
- Turkinhoitoa vähintään kerran viikossa lyhytkarvaisilla ja useita kertoja viikossa pitkäkarvaisilla yksilöillä
- Virikkeellistä ympäristöä, jossa on kiipeilypaikkoja, raapimapuita ja aktivointileluja
- Johdonmukaisia rutiineja ruokailuun, hiekkalaatikon hoitoon ja rauhallisiin lepohetkiin
Taloudellisesti amerikantöpöhännän omistaminen vastaa muiden rotukissojen pitämistä, vaikka kustannukset vaihtelevat alueen ja elämäntavan mukaan. Vuosittaisiin menoihin voivat kuulua:
- Laadukas ruoka ja herkut
- Tavanomainen eläinlääkärinhoito, rokotukset ja loistorjunta
- Satunnaiset verikokeet tai hammashoidot
- Kuluneiden lelujen ja raapimapuiden uusiminen
- Lemmikkivakuutus, jonka moni omistaja kokee tuovan turvaa yllättävien hätätilanteiden varalle
Tämän lisäksi tulee pennun tai aikuisen kissan hankintahinta. Hyvämaineisen kasvattajan huolellisesti kasvattama, rekisteröity amerikantöpöhäntä maksaa usein enemmän. Laatua kannattaa painottaa halvimman hinnan sijaan, sillä vastuulliset kasvattajat panostavat terveyteen, varhaiseen sosiaalistamiseen sekä emon, isän ja pentujen asianmukaiseen hoitoon.
Amerikantöpöhännät sopeutuvat hyvin sekä kerrostaloasuntoihin että taloihin, kunhan niillä on riittävästi tutkittavaa sekä lattian tasolla että korkeammalla. Korkeat kiipeilypuut, seinähyllyt ja tukevat ikkunatasot parantavat ympäristöä huomattavasti. Erilaiset raapimispaikat, kuten pystysuorat tolpat, vaakatasoiset raapimisalustat ja pahviset raapimislevyt, auttavat suojaamaan huonekaluja ja antavat kissalle mahdollisuuden venytellä lihaksiaan. Monet yksilöt pitävät myös seuraavista:
- Pehmeät pedit rauhallisissa nurkissa
- Suojaisat luolapedit piiloutumista ja päiväunia varten
- Kissatunnelit ja kokoon taittuvat leikkikuutiot
Koska amerikantöpöhäntä on taitava karkaamaan, turvallisuus on erityisen tärkeää. Tarkista ikkunat, parvekkeet ja ovet huolellisesti. Asenna kestävät suojaverkot ja harkitse lapsilukkoja tai lisäsalpoja suoraan ulos johtaviin oviin. Jos kissa viettää aikaa puutarhassa tai muulla ulkoalueella, kokonaan suljettu kissatarha tai turvallinen aitaus on ihanteellinen ratkaisu. Valvo valjasulkoilua aina, sillä uteliaisuus saattaa johdattaa kissan kohti puita, aitoja tai teitä.
Hiekkalaatikon puhtaus on tärkeää kaikille kissoille, mutta erityisesti älykkäille roduille, joita likainen tai huonosti sijoitettu laatikko voi stressata. Varaa yksi laatikko kissaa kohden ja lisäksi yksi ylimääräinen. Sijoita ne rauhallisiin, helposti saavutettaviin paikkoihin ja poista paakut päivittäin. Monet amerikantöpöhännät arvostavat katettuja tai korkeareunaisia laatikoita niiden tarjoaman suojan vuoksi, vaikka osa pitää enemmän avoimista malleista. Tarkkaile kissasi mieltymyksiä ja tee muutoksia, jos huomaat sen välttelevän laatikon käyttöä.
Seuran kannalta nämä kissat viihtyvät parhaiten kodeissa, joissa ihmiset ovat paikalla suuren osan päivästä tai joissa niillä on seuranaan toinen ystävällinen kissa tai koira. Ne eivät yleensä takerru omistajaansa ahdistuneesti, mutta oma sosiaalinen ryhmä on niille hyvin tärkeä. Jos olet päivittäin pitkään poissa kotoa, harkitse sopivaa toista lemmikkiä tai järjestä kissalle seuraa päivän aikana, etenkin sen ollessa vielä pentu.
Elämä amerikantöpöhännän kanssa merkitsee lopulta arjen jakamista älykkään, rakastavan ja usein hieman kujeilevan ystävän kanssa. Se tuo kotiin energiaa, lämpöä ja ripauksen villiä luontoa, mutta tarvitsee sinulta turvaa, hoitoa ja seuraa. Omistajalle, joka on valmis vastaamaan näihin tarpeisiin, suhde amerikantöpöhäntään voi muodostua hyvin antoisaksi ja pitkäkestoiseksi.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Mikä tekee amerikan bobtailin hännästä erilaisen, ja onko rotu sukua manxille tai punailvekselle?
Tämän rodun häntä on luonnostaan lyhyt, mutkainen tai hieman kaartuva, ja sen pituus on yleensä noin kolmanneksesta puoleen tavallisen kissan hännän pituudesta. Ominaisuus johtuu geenimutaatiosta, jolla ei ole yhteyttä manx-kissoihin eikä luonnonvaraisiin punailveksiin. Vastuulliset kasvattajat välttävät risteytyksiä luonnonvaraisten lajien kanssa.
Sopivatko amerikanbobtailit sisäkissoiksi, ja kuinka aktiivisia ne ovat kotona?
Ne ovat kohtalaisen aktiivisia ja nauttivat yhteisistä leikkihetkistä, mutta sopeutuvat yleensä erittäin hyvin sisäkissan elämään. Monet pitävät älyleluista, kiipeilypuista ja ikkunasta katselusta valvotusti. Sen jälkeen ne asettuvat mielellään rentoutumaan ihmistensä lähelle.
Millainen amerikan bobtail on yleensä luonteeltaan perheen ja muiden lemmikkien seurassa?
Niitä kuvaillaan yleensä sosiaalisiksi, itsevarmoiksi ja ihmisläheisiksi, mutta ne eivät vaadi liikaa huomiota. Monet tulevat hyvin toimeen kissoihin ystävällisesti suhtautuvien koirien ja niitä kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa. Ne kiintyvät usein tiiviisti koko perheeseen yhden ihmisen sijaan.
Käyttäytyvätkö amerikan bobtailit todella kuin koirat, ja miten se näkyy arjessa?
Monet seuraavat mielellään omistajiaan huoneesta toiseen, tervehtivät vieraita ja oppivat toisinaan helppoja temppuja tai noutoleikkejä. Ne suhtautuvat usein valjaisiin totutteluun ja matkustamiseen paremmin kuin jotkin muut rodut, mikä vahvistaa niiden mainetta koiramaisina kissoina.
Kuinka paljon turkinhoitoa amerikan bobtail tarvitsee, erityisesti pitkäkarvainen muunnos?
Sekä lyhyt- että pitkäkarvaiset kissat hyötyvät viikoittaisesta harjauksesta, joka poistaa irtokarvat ja ehkäisee takkuuntumista. Pitkäkarvaiset kissat tarvitsevat hieman enemmän huolenpitoa. Karvanlähtö on kausittaista, joten turkkia voi olla tarpeen hoitaa useammin keväällä ja syksyllä. Lisäksi kynnet on leikattava ja korvat tarkistettava säännöllisesti.
Ovatko amerikan bobtailit alttiita joillekin tietyille terveysongelmille?
Rotua pidetään yleisesti suhteellisen terveenä, luonnollisesti kehittyneenä rotuna, mutta vastuulliset kasvattajat seuraavat esimerkiksi lonkkaniveldysplasian ja tiettyjen sydänsairauksien esiintymistä. Hännän pituus ei yleensä vaikuta selkärangan terveyteen, kun jalostus on vastuullista. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset auttavat havaitsemaan mahdolliset ongelmat ajoissa.
Vaikuttaako amerikan bobtailin lyhyt häntä sen tasapainoon tai liikkumiseen?
Useimmat liikkuvat, hyppivät ja kiipeilevät kuten muutkin ketterät kissat ja tottuvat nopeasti häntänsä pituuteen. Hyvin jalostetulla yksilöllä ei pitäisi olla koordinaatiovaikeuksia, ja hännän liikkeet auttavat edelleen viestinnässä, vaikka häntä onkin lyhyempi.
Kuinka suuriksi amerikan bobtailit kasvavat ja milloin ne ovat täysikasvuisia?
Rotu on keskikokoinen tai suuri, ja sen edustajat ovat vankkoja ja lihaksikkaita. Ne painavat usein enemmän kuin ulkonäön perusteella voisi arvata. Ne kasvavat hitaasti ja saattavat saavuttaa täyden fyysisen kehityksensä vasta noin 3 vuoden iässä.
Sopiiko amerikanbobtail kerrostaloasuntoon tai pieneen kotiin?
Ne voivat viihtyä erinomaisesti pienissäkin tiloissa, kunhan niillä on kiipeilypaikkoja, raapimapuita ja päivittäin yhteisiä leikkihetkiä ihmisen kanssa. Yleensä ne ovat luonteeltaan leppoisia ja sopeutuvaisia, joten ne sopivat monenlaisiin koteihin, myös rauhallisiin kerrostaloasuntoihin.
Mihin minun kannattaa kiinnittää huomiota etsiessäni luotettavaa amerikan bobtail -kasvattajaa tai rodun kissoja välittävää eläinsuojeluyhdistystä?
Etsi kasvattajia, jotka panostavat terveystutkimuksiin, välttävät kissan hyvinvointia mahdollisesti haittaavia erittäin lyhyitä tai mutkaisia häntiä ja kertovat avoimesti kasvatuslinjoistaan. Jos adoptoit kissan, kysy sen luonteesta, tiedossa olevasta terveyshistoriasta sekä siitä, miten se suhtautuu käsittelyyn ja viihtyykö se sisäkissana.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Amerikantöpöhäntä muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
