Rodun Amerikancockerspanieli kasvattajat läheltäsi

Ne ovat yleensä helliä, ihmisläheisiä ja miellyttämishaluisia, joten ne sopivat moniin lapsiperheisiin. Useimmat viihtyvät lasten ja vieraiden seurassa, mutta voivat olla herkkiä kovakouraiselle käsittelylle tai meluisalle ja levottomalle ympäristölle. Varhainen sosiaalistaminen auttaa vähentämään arkuutta, ylikiihtymistä ja haukkumista. Ne voivat parhaiten saadessaan olla lähellä omistajiaan ja mukana arjen puuhissa.

Pitkä, silkkinen turkki tarvitsee säännöllistä hoitoa, jotta se ei takkuunnu etenkään korvista, vatsasta ja hapsuista. Monet omistajat harjaavat turkin vähintään useita kertoja viikossa ja käyttävät koiran ammattilaisen trimmattavana 4–8 viikon välein. Tassujen, intiimialueiden ja kasvojen karvojen siistiminen auttaa pitämään turkin helppohoitoisena. Korvien säännöllinen puhdistus on välttämätöntä, sillä raskaat, runsaskarvaiset korvat keräävät kosteutta ja likaa.

Pienen kokonsa ja yleensä kohtuullisen energisyytensä ansiosta ne voivat sopia hyvin kerrostaloasuntoon, kunhan niiden liikunnan ja seuran tarpeesta huolehditaan. Päivittäiset kävelylenkit, leikkihetket ja aivojumppa ovat tärkeitä tylsistymisen ja häiritsevän haukkumisen ehkäisemiseksi. Ne sietävät usein huonosti pitkiä aikoja yksin, mikä voi johtaa ääntelyyn. Hyvä äänieristys ja hiljaa olemisen harjoittelu auttavat, kun naapurit asuvat lähellä.

Rodulla on alttiutta useille perinnöllisille sairauksille, erityisesti silmäsairauksille, kuten kaihille ja verkkokalvon etenevälle surkastumalle, sekä raskaista korvista johtuville korvatulehduksille. Rodulla esiintyy myös ihoallergioita, autoimmuunisairauksia ja lonkkaniveldysplasiaa. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat jalostuskoirien silmät ja lonkat sekä joskus myös sydämen. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset, korvien hoito ja painonhallinta voivat vähentää monien terveysongelmien haittoja.

Useimmille aikuisille koirille sopii noin 45–90 minuuttia liikuntaa ja aivotyötä päivässä. Tähän voi sisältyä reippaita kävelylenkkejä, noutoleikkejä, kevyitä patikkaretkiä ja koulutusleikkejä, joissa hyödynnetään koiran luontaista halua tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa. Vaikka niitä kuvataan usein seurakoiriksi, niissä on yhä metsästyskoiran energiaa. Liian vähälle liikunnalle ja aktivoinnille jäävät yksilöt voivat muuttua kotona ylivilkkaiksi, ahdistuneiksi tai haukkuherkiksi.

Rodusta lähtee karvaa kohtuullisesti ympäri vuoden, ja karvanlähtö on selvemmin havaittavissa turkin pidentyessä. Rotu ei ole hypoallergeeninen, sillä siitä irtoaa hilsettä ja karvaa kuten useimmista muistakin turkillisista koirista. Säännöllinen harjaus ja ammattimainen trimmaus auttavat pitämään irtokarvan määrän kurissa ja ehkäisemään takkuuntumista. Allergisten kannattaa viettää aikaa rodun koirien seurassa ennen oman koiran hankintaa.

Ne ovat yleensä oppimishaluisia ja reagoivat hyvin positiiviseen vahvistamiseen, sillä ne nauttivat herkkupalkkioista ja kehuista. Herkkyytensä vuoksi ne voivat ahdistua tai sulkeutua kovista ojennuksista, mikä saatetaan tulkita virheellisesti itsepäisyydeksi. Lyhyet ja vaihtelevat koulutushetket toimivat parhaiten ja auttavat suuntaamaan niiden energiaa hyvään käytökseen. Johdonmukaiset rajat pentuiästä lähtien ovat tärkeitä, sillä monet kokeilevat rajoja hienovaraisesti mutta sinnikkäästi.

Raskaat, runsaskarvaiset korvat heikentävät korvakäytävän ilmanvaihtoa, mikä lisää korvatulehdusten ja hiivan liikakasvun riskiä. Omistajan tulisi tarkistaa ja puhdistaa korvat säännöllisesti, etenkin pesun, uimisen tai kosteassa ruohikossa oleskelun jälkeen. Korvakäytävän suun ympärillä olevien karvojen pitäminen siististi lyhyinä voi parantaa ilmanvaihtoa. Jos korvissa on hajua tai punoitusta tai koira ravistelee päätään, se on syytä viedä viipymättä eläinlääkärin tutkittavaksi.

Ne voivat sopia ensikertalaisille, jotka ovat valmiita sitoutumaan turkinhoitoon ja panostamaan koulutukseen ja sosiaalistamiseen. Niiden yleensä lempeä ja miellyttämisenhaluinen luonne antaa anteeksi aloittelijan virheitä, mutta turkinhoidon laiminlyönti, yksinolo-ongelmat tai haukkuminen voivat aiheuttaa stressiä. Uuden omistajan kannattaa varata rahaa säännölliseen ammattilaisen tekemään turkinhoitoon ja ennaltaehkäisevään eläinlääkärinhoitoon. Pentukurssit ja varhainen tutustuminen erilaisiin ympäristöihin auttavat pentua kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi koiraksi.

Vastuullinen kasvattaja tutkituttaa jalostuskoiransa rodussa tunnettujen terveysongelmien, erityisesti silmäsairauksien ja lonkkasairauksien, varalta ja kertoo tuloksista avoimesti. Hän painottaa jalostuksessa tasapainoista ja ystävällistä luonnetta ja kertoo rehellisesti sekä rodun vahvuuksista että haasteista. Pennut kasvavat sisätiloissa, ne sosiaalistetaan huolellisesti eikä niitä luovuteta liian nuorina. Kasvattajan tulisi myös esittää sinulle paljon kysymyksiä, sillä hyvä kasvattaja haluaa varmistaa, että pentu saa sopivan ja pysyvän kodin.