¶Sisäkissa vai ulkoileva kissa: miten valitset kissallesi ja arkeesi sopivan vaihtoehdon?
Kysymys siitä, pitäisikö kissan elää sisällä vai ulkoilla vapaasti, kuulostaa usein periaatekysymykseltä. Käytännössä kyse on kuitenkin paljon enemmän arjesta. Ratkaisu riippuu siitä, millaisen kissan olet tuomassa kotiisi, miten se on aiemmin elänyt, missä asut, kuinka turvallinen ulkoympäristö on ja pystytkö tarjoamaan kodin, jossa kissa saa aidosti kiipeillä, raapia, tarkkailla, levätä rauhassa ja käyttää aistejaan.
Vapaasti ulkoileva kissa saa elämäänsä enemmän luontaista vaihtelua: hajuja, ääniä, saalistuskäyttäytymistä, liikuntaa ja oman reviirin. Samalla se voi kuitenkin altistua liikenteelle, tappeluille, tartuntataudeille, loisille, myrkyllisille aineille, säälle ja ihmisille, jotka eivät halua kissoja tontilleen. Myös eksymisen riski on olemassa. Sisällä elävä kissa välttää monet näistä vaaroista, mutta sisäelämä ei ole automaattisesti hyvää vain siksi, että se on turvallista. Jos kodista puuttuvat korkeat tähystyspaikat, piilot, raapimispinnat, leikki ja kissalle tekemistä tarjoavat ruokailurutiinit, sisäkissa voi turhautua virikkeiden puutteeseen, stressaantua tai alkaa käyttäytyä tavalla, jota on vaikea tulkita.
Paras kysymys ei siis ole: ”Saako kissa mennä ulos?” Parempi kysymys on: ”Millaista arkea voin tarjota juuri tälle kissalle vaarantamatta sen turvallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia?”
Tätä kannattaa pohtia jo ennen kissan ostamista tai adoptoimista. Kun kissa on jo muuttanut kotiin, päätökseen liittyy helposti enemmän tunteita. Keskustelemalla myyjän tai kasvattajan kanssa ennen päätöstä voit selvittää, onko kissa tottunut vapaaseen ulkoiluun, parvekkeeseen, valjaisiin, muihin kissoihin, lapsiin, meluun, hiekkalaatikkoon ja yksinoloon. Näistä tiedoista on usein paljon enemmän hyötyä kuin yleisistä neuvoista, jotka koskevat ”kaikkia kissoja” tai ”kaikkia sisäkissoja”.
¶Aloita kissan aiemmasta elämästä
Kissa ei tuo uuteen kotiin mukanaan vain peittoaan, mikrosirunumeroaan ja rokotustodistustaan. Se tuo myös tapansa. Turvallisessa sisäympäristössä kasvanut pentu voi usein jatkaa elämäänsä sisäkissana, kun koti on järjestetty sen tarpeet huomioiden. Aikuisen kissan, joka on saanut liikkua vapaasti puutarhassa, piharakennuksissa ja laajalla reviirillä, voi olla vaikeampi sopeutua pieneen kotiin ilman ulkoilumahdollisuutta, etenkin jos muutos tapahtuu äkkiä.
Tämä ei tarkoita, ettei entisestä ulkoilevasta kissasta voisi koskaan tulla sisäkissaa. Monet kissat sopeutuvat, varsinkin jos muutto tuo mukanaan parempaa hoitoa, enemmän seuraa, vakaat rutiinit ja aiempaa virikkeellisemmän sisäympäristön. Muutos täytyy kuitenkin suunnitella. Kissa, joka on tottunut pääsemään ulos aina halutessaan, voi reagoida levottomuudella, ovella naukumisella, merkkailulla, ahdistuneisuudella tai karkaamisyrityksillä. Silloin pelkkä tilanteen tasaantumisen odottelu harvoin auttaa. Kissa tarvitsee uuden tavan toteuttaa samoja tarpeitaan.
Pennut sopeutuvat helpommin, mutta nekään eivät ole tyhjiä tauluja. Kysy, millaisissa oloissa pentu on kasvanut: onko ihmisiä ollut päivittäin läsnä, onko pentu saanut tutkia eri huoneita, kuulla tavallisia kodin ääniä, käyttää hiekkalaatikkoa, raapia sallittuja pintoja ja totutella lempeään käsittelyyn? Kotiympäristössä olonsa turvalliseksi tuntevalla pennulla on paremmat valmiudet sekä sisäelämään että myöhempään, hallittuun ulkoiluun totutteluun.
Rotukissan kohdalla kannattaa kysyä erityisen tarkasti kasvattajan ehdoista ja suosituksista. Osa kasvattajista edellyttää, että kissa elää sisällä tai ulkoilee vain valvotusti. Näin voi olla etenkin silloin, kun kissa ei ole tottunut ulkoympäristöön tai rodulla on turkkiin, sopiviin olosuhteisiin tai terveyteen liittyviä erityistarpeita. Olennaista on, että nämä asiat selvitetään ennen kauppaa, eivät vasta sen jälkeen.
¶Milloin sisäelämä toimii hyvin?
Sisäkissa voi elää erittäin hyvää elämää. Se tarvitsee kuitenkin muutakin kuin ruokaa, vettä ja hiekkalaatikon. Kissat ovat reviirieläimiä, joiden toimintaa ohjaavat hajut, äänet ja liike. Niiden on voitava valita korkeita paikkoja, piiloja, lepopaikkoja, raapimispaikkoja, näkymiä ja saalistusta jäljitteleviä leikkejä sekä ottaa tarvittaessa etäisyyttä ihmisiin tai muihin eläimiin.
Hyvä sisäelämä alkaa siitä, että kotiin luodaan useita tasoja. Lattiapinta-ala on vain osa kissan maailmaa. Ikkunatasot, kiipeilypuut, hyllyt, turvalliset kaappien päälliset, lokerot, laatikot ja korkealla olevat nukkumapaikat saavat kodin tuntumaan kissan näkökulmasta suuremmalta. Etenkin kerrostaloasunnossa ikkunapaikka, josta näkyy pihalle, puihin tai kadulle, voi tarjota tärkeitä virikkeitä. Sen on kuitenkin oltava turvallinen: ikkunat eivät saa aueta niin, että kissa voi pudota tai jäädä niihin kiinni.
Kissan olisi hyvä joutua välillä myös hieman työskentelemään ruokansa eteen. Jokaisen aterian ei tarvitse olla haastava, mutta pienet ruoanhakuleikit, aktivointiruokintavälineet tai piilotetut nappulat voivat jäljitellä saalistamisen eri vaiheita. Märkäruoan ja tavalliset ateriat voi silti tarjota yksinkertaisesti, kunhan johonkin päivän hetkeen sisältyy kissalle myös ratkaistavaa.
Raapiminen ei ole ongelma, joka pitäisi kitkeä pois. Se on normaalia käyttäytymistä. Kissa raapii hoitaakseen kynsiään, venyttääkseen kehoaan ja jättääkseen hajumerkkejä. Jos sopivaa raapimispintaa ei ole, se valitsee usein sohvan, maton tai tapetin. Siksi raapimiskalusteen on oltava tukeva, riittävän korkea koko kehon venyttämiseen ja sijoitettu paikkaan, jossa kissa oikeasti haluaa oleskella: lepopaikan lähelle, kulkureitin varrelle tai ikkunan viereen, ei piiloon huoneeseen, jota kukaan ei käytä.
Jos kodissa asuu useita kissoja, niiden tarvitsemat resurssit on hajautettava eri paikkoihin. Ruokaa, vettä, hiekkalaatikoita, nukkumapaikkoja ja raapimispaikkoja ei kannata sijoittaa yhdeksi ”kissapisteeksi”, jossa itsevarmempi kissa voi estää toisten pääsyn kaikkeen. Monet kissojen väliset ristiriidat eivät näy suoranaisina tappeluina. Sen sijaan yksi kissa saattaa lakata käyttämästä tiettyä hiekkalaatikkoa, hiipiä oviaukon ohi, syödä kiireesti, piileskellä enemmän tai muuttua poikkeuksellisen passiiviseksi.
Sisäelämä sopii usein erityisen hyvin, jos asut vilkasliikenteisten teiden lähellä, tiiviillä kaupunkialueella, rautatien tuntumassa, alueella, jolla liikkuu paljon irrallaan olevia koiria, tai paikassa, jossa kissa saattaisi häiritä naapureita. Se voi olla paras vaihtoehto myös kissalle, jolla on sairaus, vamma, heikentynyt näkö, korkea ikä tai taipumus ajautua ristiriitoihin muiden kissojen kanssa.
¶Milloin ulkoilun hyödyt voivat olla riskejä suuremmat?
Vapaa ulkoilu voi olla kissalle arvokasta, kun ympäristö on sopiva ja kissa soveltuu siihen. Leikattu, rokotettu, mikrosirutettu ja itsevarma aikuinen kissa voi nauttia ulkoilusta paljon rauhallisella, vähäliikenteisellä alueella, kun kodin rutiinit ovat vakaat ja kissa pääsee sisään. Se saa enemmän liikuntaa, hajuja, valinnanvaraa ja mahdollisuuksia luontaiseen käyttäytymiseen.
Ulkoilu ei kuitenkaan ole palkinto, joka jokaisen kissan pitäisi automaattisesti saada. On aivan eri asia liikkua rauhallisessa puutarhaympäristössä kuin päästä ulos suoraan vilkasliikenteisen tien viereen. Samoin on eri asia ulkoilla päivisin lyhyitä jaksoja kuin jäädä yöksi ulos ilman turvallista paikkaa, vettä tai valvontaa.
Jos harkitset vapaata ulkoilua, tarkastele ensin lähialuetta aivan kuin olisit jo etsimässä kissaasi. Missä tiet kulkevat? Ajetaanko niillä kovaa? Onko alueella kellariin johtavia porraskuiluja, autotalleja, työmaita, avoimia vajoja, vesistöjä, jyrkänteitä, myrkyllisiä aineita tai paikkoja, joihin kissa voisi jäädä loukkuun? Puolustaako moni muu kissa siellä jo reviiriään? Onko naapureita, jotka ovat nimenomaisesti sanoneet, etteivät halua kissoja puutarhaansa?
Myös terveyteen liittyvät valmistelut ovat olennaisia. Kissan tulee olla mikrosirutettu ja rekisteröity oikealle omistajalle, ja sen rokotusten tulee olla ajan tasalla. Sen olisi myös hyvä olla leikattu, ellei sitä ole tarkoitus käyttää suunniteltuun kasvatukseen. Vapaasti liikkuva leikkaamaton kissa lisää suunnittelemattomien pentueiden riskiä. Se saattaa myös vaeltaa kauemmas, joutua useammin konflikteihin ja pysyä huonommin kodin lähellä. Keskustele eläinlääkärin kanssa rokotuksista, loistorjunnasta ja muista kissan elämäntavan edellyttämistä toimista.
Ulkoilevakin kissa tarvitsee säännöllistä ja johdonmukaista hoitoa. Sen vointia on tarkkailtava, sille on tarjottava ruokaa ja vettä sekä suojaa säältä, ja sen arjessa on oltava kotiin palaamista tukevat rutiinit. Ruokinta tiettyinä aikoina voi auttaa rytmittämään kissan päivää kodin ympärille. Kissanluukku voi olla käytännöllinen, mutta se ei korvaa valvontaa. Jos kissa viipyy poissa tavallista pidempään, palaa haavoittuneena, ontuu, yskii, oksentaa, menettää ruokahalunsa tai vaikuttaa huonovointiselta, ota yhteyttä eläinlääkäriin.
¶Hallittu ulkoilu on usein paras kompromissi
Täysin sisällä elävän kissan ja vapaasti ulkoilevan kissan väliltä löytyy useita vaihtoehtoja, jotka sopivat moniin koteihin paremmin: suojattu parveke, kissatarha, aidattu ja katettu terassi, valjasulkoilu tai lyhyet valvotut hetket puutarhassa. Monelle kissanomistajalle tämä on realistisin ratkaisu. Kissa saa hajuja, valoa, tuntumaa säähän ja vaihtelua ilman, että luovut tilanteen hallinnasta kokonaan.
Suojattu parveke voi olla erityisen arvokas kerrostaloasunnossa. Sen on oltava aidosti turvallinen, ei vain sellainen, jolta ”on vaikea pudota”. Kissat osaavat kiivetä, hypätä ja ahtautua pienistä raoista, ja ne voivat reagoida nopeasti lintuihin tai äkillisiin ääniin. Jos putoamisvaara on olemassa, parveke tai ikkuna on suojattava verkolla tai muulla suojauksella. Huomioi myös aurinko ja kuumuus: lasitettu parveke voi kuumentua voimakkaasti, ja kissan on aina päästävä pois sieltä, varjoon ja veden äärelle.
Kissatarha tai aidattu ja katettu terassi voi tarjota parveketta enemmän tilaa ja sopia sekä omakotitaloihin että joihinkin maantasossa sijaitseviin asuntoihin. Sen on tarjottava muutakin kuin tyhjä verkotettu alue. Lisää hyllyjä, sääsuoja, lepopaikka, raapimispinta, varjoa ja mielellään eri tasoja. Kissa, joka vain istuu kovalla lattialla verkotetussa nurkkauksessa, ei saa ulkoilusta kovin paljon niitä hyötyjä, joita sillä tavoitellaan.
Valjaat sopivat joillekin kissoille erittäin hyvin, mutta eivät kaikille. Aloita sisällä ja anna kissan totutella valjaisiin ilman painostusta. Älä koskaan käytä hyvin pitkää talutinta paikassa, jossa kissa voi syöksähtää puuhun, aidan ympäri tai auton alle. Hyvä valjasulkoilu ei ole koiranlenkki pienoiskoossa. Kissa määrää usein tahdin. Ulkoilu voi tarkoittaa kymmentä minuuttia pensaan vieressä, ei korttelin kiertämistä.
Hallittu ulkoilu on myös hyvä tapa kokeilla vaihtoehtoja sitoutumatta heti yhteen ratkaisuun. Kissa, joka vaikuttaa tyytyväiseltä ikkunapaikkaan, leikkiin, raapimispuihin ja suojattuun parvekkeeseen, ei ehkä koskaan tarvitse vapaata ulkoilua. Toinen kissa voi osoittaa tarvitsevansa enemmän, mutta silloin ulkoilua voi lisätä vähitellen sen sijaan, että vain avaisi oven ja toivoisi parasta.
¶Ensimmäiset viikot muuton jälkeen
Riippumatta siitä, tuleeko kissasta sisäkissa, ulkoileva kissa vai molempia, alkuvaiheessa tärkeintä on turvallisuudentunne. Uutta kissaa ei pidä päästää heti ulos. Sen täytyy ensin oppia, että uusi koti on sen tukikohta: täällä ovat ruoka, vesi, hiekkalaatikko, lepo, ihmiset, tutut hajut ja suoja.
Aluksi voi olla hyödyllistä rajata kissan käyttöön yksi huone, jossa kaikki tärkeä on saatavilla. Se ei tee kodista pienempää, vaan alusta helpommin hahmotettavan. Kun kissa syö, käyttää hiekkalaatikkoa, lepää piilottelematta ja hakeutuu kontaktiin, se voi vähitellen saada käyttöönsä enemmän tilaa. Joillakin kissoilla tähän kuluu muutama päivä, toisilla pidempään. Arka tai aikuisena kotia vaihtava kissa saattaa tarvita enemmän aikaa kuin sosiaalinen pentu.
Jos kissan on myöhemmin tarkoitus päästä ulos, kärsivällisyys on erityisen tärkeää. Anna sen ensin kotiutua kunnolla. Vähintään pari viikkoa sisällä on tavallinen varotoimi muuton jälkeen, ja monelle kissalle pidempi aika on viisas ratkaisu. Liian aikaisin ulos päästetty kissa voi yrittää palata vanhalle reviirilleen tai eksyä ennen kuin se on kiinnittynyt uuteen kotiinsa.
Kun ensimmäisen ulkoiluhetken aika lopulta koittaa, sen kannattaa olla lyhyt ja rauhallinen. Valitse hetki, jolloin kissa on riittävän nälkäinen halutakseen palata sisälle. Lähde ulos päiväsaikaan, hyvällä säällä ja ympäristön ollessa rauhallinen. Älä lähde juuri ennen kuin sinun täytyy poistua kotoa. Pidä ovi auki tai helposti saavutettavissa, anna kissan tutkia kodin lähiympäristöä ja houkuttele se ruoalla takaisin. Ensimmäisen ulkoilukokemuksen ei pitäisi olla rohkeuskoe, vaan tapa näyttää kissalle, että ulkomaailma ja koti kuuluvat yhteen.
Pennun vapaan ulkoilun kanssa on syytä odottaa. Pennut ovat pieniä ja uteliaita, ne arvioivat riskejä heikommin ja ovat alttiimpia tartunnoille, liikenteen vaaroille ja muille eläimille. Jos haluat totuttaa pennun ulkoiluun, valjaat, sylissä kantaminen, suojattu parveke tai lyhyt valvottu hetki erittäin turvallisessa ympäristössä voivat olla parempia ensiaskeleita.
¶Mitä kannattaa kysyä ennen kissan ostamista?
Hyvän myyjän tai kasvattajan pitäisi osata kertoa konkreettisesti kissan arjesta. Jos vastaukset jäävät epämääräisiksi, kysy lisää.
Kysy, onko kissa elänyt sisällä, ulkona vai molemmissa. Onko se ulkoillut vapaasti, viettänyt aikaa kissatarhassa tai parvekkeella tai käyttänyt valjaita? Miten se reagoi liikenteen ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin kissoihin, koiriin ja lapsiin? Onko se joskus karannut, ollut pitkään poissa, joutunut tappeluihin tai osoittanut stressiä ovien ja ikkunoiden lähellä?
Kysy myös hiekkalaatikosta. Millaista kuiviketta käytetään? Missä laatikko sijaitsee? Kuinka usein se puhdistetaan? Onko kissa virtsannut laatikon ulkopuolelle, ja jos on, milloin? Muuton jälkeen laatikon ulkopuolelle pissaava kissa ei tee sitä kiusallaan. Taustalla voi olla stressi, laatikon sijainti, kuivikkeen laatu, ristiriita toisen kissan kanssa tai sairaus. Toistuvat hiekkalaatikko-ongelmat, veri virtsassa, tiheät virtsaamisyritykset tai kivun merkit on aina arvioitava eläinlääkärissä.
Myös terveyskysymykset liittyvät sisä- ja ulkoelämän väliseen valintaan. Pyydä tiedot rokotuksista, mikrosirusta, rekisteröinnistä, leikkauksesta, vakuutuksesta, aiemmista sairauksista ja mahdollisista vammoista. Rotukissan asiakirjojen, sopimusten ja kasvattajan ohjeiden tulee olla selkeät. Aikuisen kodinvaihtajan kohdalla rehellisyys on vieläkin tärkeämpää.
Tärkein kysymys on yksinkertainen: ”Millaisessa arjessa tämä kissa mielestäsi voisi parhaiten?” Kuuntele vastaus, mutta peilaa sitä omiin olosuhteisiisi. Kuvaan on helppo ihastua. Kissa elää kuitenkin sinun arjessasi, ei ilmoituksessa.
¶Näin teet kissallesi sopivan päätöksen
Jos asut kerrostalossa liikenteen lähellä, virikkeellinen sisäelämä, suojattu parveke tai valjasulkoilu on usein vastuullisin valinta. Se vaatii aikaa ja suunnittelua, mutta ulkona riskit voivat olla liian suuret vapaaseen liikkumiseen. Silloin kodista tulee kissan reviiri, ja tämä reviiri tarvitsee korkeita paikkoja, vaihtelua, raapimispintoja, leikkiä ja rauhaa.
Jos asut rauhallisella asuinalueella tai maaseudulla, vapaa ulkoilu voi olla perustellumpi vaihtoehto, mutta siihenkin on totuteltava vähitellen. Kissan tulee olla leikattu, jos kasvatusta ei suunnitella, asianmukaisesti tunnistusmerkitty ja rokotettu. Sillä tulee myös olla selkeät kotirutiinit. Maaseudullakin on riskejä: teitä, koneita, petoeläimiä, muita kissoja, vajoja, kaivoja, myrkkyjä ja paikkoja, joihin kissa voi jäädä loukkuun.
Jos kissa on iäkäs, sairas, näkö- tai kuulovammainen, hyvin pelokas, voimakkaasti seurasta riippuvainen tai kokematon ulkoympäristössä, vapaaseen ulkoiluun on suhtauduttava varovaisesti. Tällainen kissa voi hyötyä enemmän turvallisesta sisäympäristöstä kuin suuresta mutta epävarmasta reviiristä. Jos taas kyseessä on aikuinen, itsevarma ja kokenut ulkoileva kissa, sinun on pohdittava, pystytkö tarjoamaan sille kohtuullisen vaihtoehdon, jos se ei pääse ulos.
Monelle ratkaisu on yhdistelmä: kissa elää pääasiassa sisällä, mutta pääsee suojatulle parvekkeelle, kissatarhaan, valjaisiin tai valvotusti puutarhaan. Se ei ole puolinainen ratkaisu. Se voi olla kaikkein harkituin, sillä siinä kissan virikkeiden tarve otetaan vakavasti riskejä sivuuttamatta.
¶Milloin suunnitelmaa kannattaa muuttaa?
Suunnitelman tulee mukautua kissaan, ei kissan suunnitelmaan. Jos kissa vaikuttaa turvalliselta, syö, leikkii, käyttää hiekkalaatikkoa, lepää piilottelematta ja hakeutuu kontaktiin, olet todennäköisesti oikealla tiellä. Jos se sen sijaan stressaantuu enemmän, naukuu jatkuvasti, yrittää syöksyä ulos, virtsaa laatikon ulkopuolelle, piileskelee suurimman osan päivästä, lakkaa syömästä tai joutuu toistuvasti ristiriitoihin muiden kissojen kanssa, järjestelyjä on muutettava.
Joskus ympäristön muutokset riittävät: lisää korkeita paikkoja, parempi hiekkalaatikon sijainti, enemmän leikkiä, rauhallisempi totuttelu, erilliset resurssit tai ikkunan ulkopuolella istuvan vieraan kissan näkymisen rajoittaminen. Joskus vapaasta ulkoilusta on palattava valjaisiin tai valjaista parvekkeeseen. Joskus taas on tehtävä päinvastoin ja tarjottava entiselle ulkoilevalle kissalle hallitumpi mahdollisuus nauttia ulkoilman hajuista ja liikkumisesta.
Sairauden merkkejä ei pidä kuitata ”pelkkänä sopeutumisena”. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos kissa ei syö, vaikuttaa kivuliaalta, virtsaa usein tai vaivalloisesti, sen virtsassa on verta, se saa haavoja tappeluissa, ontuu, oksentaa toistuvasti, ripuloi, yskii, hengittää vaikeasti tai muuttuu apaattiseksi. Ulkoilevan kissan keho on erityisen tärkeää tarkistaa säännöllisesti, sillä pienet puremahaavat voivat jäädä turkin alle piiloon ja tulehtua nopeasti.
¶Kissan turvallinen arki on jatkuva vastuu
Päätöstä sisäkissasta tai ulkoilevasta kissasta ei tehdä lopullisesti sinä päivänä, kun kissa haetaan kotiin. Ratkaisua on arvioitava uudelleen kissan ikääntyessä, muuton yhteydessä, perheen muuttuessa, uuden kissan tullessa kotiin, lähialueen rakentamisen muuttaessa ympäristöä tai terveydentilan muuttuessa.
Sinun ei tarvitse valita kissalle identiteettiä. Sinun täytyy valita sille arki. Kissan turvallinen arki rakentuu valvonnasta, rutiineista, asianmukaisesta hoidosta, hyvästä ympäristöstä ja yksilön kunnioittamisesta. Joillekin kissoille se tarkoittaa vapautta kulkea kissanluukusta. Toisille se tarkoittaa ikkunapaikkaa, kiipeilypuuta ja suojattua parveketta. Monille se tarkoittaa jotakin näiden väliltä. Kissan ei pidä elää sisällä siksi, että se on meille kätevää, eikä ulkoilla siksi, että se kuulostaa luonnolliselta. Sen tulee elää tavalla, joka tarjoaa eniten turvaa juuri siinä kodissa, johon se on muuttamassa.
